Kuulumisia kemikaalineuvottelukunnasta

Lupasin kirjoitella tästäkin, joten tässä tulee :) Olen varalla SLLn puolelta kemikaalineuvottelukunnassa, jossa eri tahot kuten ministeriöiden edustajat, virkamiehet, palkansaajien edustajat sekä eri intressitahojen kuten Kemianteollisuuden ja Kaupan alan edustajat (ja siis myös ympäristöjärjestön edustaja) istuvat saman pöydän ääressä määrittämässä Suomen linjaa ja äänestysratkaisuja kemikaaliasioiden osalta EU- tasolla, mm. REACH- komitean kokouksissa. Olemme tätä kautta kaikki vaikuttamassa kemikaalialan lainsäädäntöön. 

Tehtävä on minulle suuri kunnia ja ihan älyttömän mielekäs. Sen ansiosta jaksan näitä pienestä asti illanvirkulle täysin epäluonteenomaisia aamuherätyksiäkin. Kun ei vaan ole helppoa nousta neljän jälkeen aamuyöstä. Eilenkin oli karmeaa herätä, ja eilenkin oli tunne kokouksen jälkeen että olen todella iloinen voidessani pitää SLLn lippua korkealla kokouksissa, ja myötävaikuttaa ympäristön ja ihmisten hyvinvointiin. Jaksoin vielä iltapäivällä vassin piirihallituksen yhdistettyyn työ/vaalivaliokuntaan. Vuorokausirytmi taitaa vaan olla ihan sekaisin.

Tietyt lainalaisuudet toistuvat Hesan kokouksissa, mitä todistan kotipuolessa Turun rakennus- ja lupalautakunnassa. Oon tainnut ennenkin kirjoittaa, (ja käynyt asiaa läpi kesällä 2018 "Miten Turussa toteutuu ympäristön etu" radio-ohjelmassakin), että on selvää miten virkamiehet noudattavat voimassaolevaa poliittista linjaa. Mikäli on totuttu kuuntelemaan elinkeinoelämää hyvin herkällä korvalla, jäävät luonnon ja ihmisten tarpeet hyvin helposti huomaamatta. Ja tämä on vain ja ainoastaan odotettavissa, ihan luonnollista olosuhteisiin nähden.

Valmistautumisaika neuvottelukunnan heinäkuun kokoukseen 4.7. jäi lyhyeksi, kun saimme REACH- komitean heinäkuun kokousgendan vasta omaa kokoustamme edeltävänä päivänä. Turun lautakunnassa on tyypillistä että voi tulla hyvin isoja asioita ja 150- sivuisia raportteja paria tuntia ennen kokousta. Ihan kuin perehtymiseen ei haluttaisi jättää aikaa. Tämä ei tosin ole vain meille tyypillistä vaan pikemminkin maan tapa tai - vaiva...Heinäkuun REACH- kokouksen saldo on ensi maanantain neuvottelukunnan asialistalla. Jep, pääsee aloittamaan viikon taas aamuyöllä :D

Yleinen tendenssi siitä, että päätöksenteko halutaan viedä aina vaan pienemmän porukan käsiin, on nähtävissä joka puolella. REACH-komitean kokouksissa äänestettävien asioiden määrää aiotaan rajata. Tästäkin rakensin ja lähetin kommenttimme valmistelevalle virkamiehelle ja parille muulle.

Kaikkien näkökulmien on luonnollisesti tultava esiin päätöksenteon joka vaiheissa. Kiinnostava huomio on, että ajatusta keskustelufoorumien rajaamisesta kuulee kautta linjan, myös epätyypillisiksi ajatelluilta tahoilta. Ihan kuin tässäkin olisi jotain tuttua esim. lautakunnan 22.8. kokousta ajatellen...

Muovin tiekartta on rakenteilla. Keskustelimme ajankohtaisista seikoista tähän liittyen. Esteettiset ja kaupalliset seikat vaikuttavat nähdäkseni liikaa muovipakkauksissa, kuluttajien kiinnostuksen herättämiseksi on siirrytty yhä enenmän kiiltävämmän ja paksumman muovin käyttöön pakkauksissa (lienemmekö harakoita...) Henkilökohtaisesti risoo esim. kaurajuomakartonkeihin vastikään tulleet kiiltävämmät muovit. Musta ennen oli tuokin paremmin...

Eri muovityyppien käyttäytyminen on nähdäkseni jäänyt liian vähälle huomiolle pakkausten ulkonäköön keskityttäessä. Keskustelimme myös kemikaalien merkinnöistä tuoteselosteissa. On ikäänkuin paineita asettaa ne qr-koodin eli älypuhelimella luettavan koodin taakse. Kysyin tietty miten huomioidaan ne joilla ei ole ko. laitetta, esim. vanhemmat ihmiset. Kävi ilmi, että suunnitelma koodista on jo tyrmätty mm. kuluttajaviranomaisen taholta. Läpinäkyvyys on tässä vaarassa. Kemianteollisuudelle ei tule antaa enempää piilopaikkoja. 

Kemikaalien tarkastusrakennetta oltiin lisäämässä ja tehostamassa huomattavasti. Kyseessä on erittäin hyvä kehitys, välttämätön jonka sanoinkin kokouksessa. Totesin kriittisiin huomioihin työmäärän ja velvoitteiden lisääntymisestä ja arviointiprosessin nykyisestä hienosta tehosta sen, ajatellen omaa kesäkuista (TS) ja Jari Huhtalan toukokuista (HS) mielipidekirjoitusta, että kemikaalien turvallisuusarviointi on Euroopassa kyllä hyvin hidasta ja jarruttavia tekijöitä useita. Se näkyy juurikin elinkeinoelämän vahvana asemana. Näkisin komission ehdotuksen osin reagointina käynnissä oleviin vapaakauppaneuvotteluihin ja jo saavutettuun kauppasopuun Mercosur- maiden kuten Brasilian kanssa. Nehän eivät EUn tavoin allekirjoita kemikaali- ja elintarviketurvallisuutta koskevaa ennaltavarautumisen periaatetta.

Elinkeinoelämä ei pidä toimintaansa rajoittavista uudistuksista. Komissio oli asettamassa aikarajoja aineiden kirjaamiseen ja koostumuksen muuttamiseen. Yleisenä huolena kokouksessa oli esim. kuukauden aikamääreen lyhyys kirjaamisen kohdalla. Otin esiin, että yritysten kannalta aikaa kyllä on, jos otetaan huomioon koko aika lainsäädännön valmiiksi saamiselle. Tieto ehtii mielestäni hyvin kulkea kentälle ja takaisin niiden useiden vuosien aikana mitä kemikaalilainsäädäntöprosessi nykyisin mm. edellämainituista seikoista johtuen kestää, ja on perusteltua ajatella että tuohon kuukauden rajaan tultaessa työ olisi käytännössä valmiina.

Teknisiin seikkoihin vetoaminen on yleistä. Lautakunnassa yhden äänen enemmistöllä päätökseksi tullut esitys näyttäytyy lausunnossa ainoana asiasta koskaan tehtynä ratkaisuna. Neuvottelukunnassa näkee turvautumista aineen vaarallisuutta kiistäviin harvoihin tutkimustietoihin keinona neuvotella jokin aine vähemmän vaaralliseksi, vaikka toisessa vaakakupissa olisi paljon enemmän argumentteja. Näin heinäkuussakin, tähän tietenkin tartuin silloin. Ennaltavarautumisen periaate ei näyttäisi olevan aina kovin tuttu täälläkään päin maailmaa.

Eva-Liisa Raekallio