Turun Vasemmistoliiton Uusi Päivä-lehti ei ilmesty tänä syksynä. Tässä vipulaisten ja vipulaismielisten lehteen kirjoittamia juttuja.
Turkulaista energialottoa
Turun seudun energiahuollossa
suunnitelmia on paljon, joukossa todella hyviäkin. Huolta kuitenkin herättää
tehtyjen ratkaisujen umpimähkäisyys.
Kaksi vuotta sitten
kaupunginvaltuusto kiirehti kannattamaan 300 miljoonan euron monipolttoainelaitosta
korvaamaan Fortumin vanhoja laitoksia. Maakuntaliiton
hiilineutraalisuustavoitteiden
kanssa yhteensopivan hajautetun mallin hylkäämistä perusteltiin megasäästöillä.
Hätäilyn syy selvisi pari kuukautta myöhemmin, kun julkisuuteen tuli tieto EU:n
komission energiatiekartasta: hiilidioksidipäästöjen 85 prosentin
vähentämisestä vuoteen 2050 mennessä.
Monipolttoainelaitoksen ongelmana
on, että puuta riittää Lounais-Suomessa arviolta vain 30 prosenttia tarpeesta.
Loppu olisi riippuvainen laivauksista, lähinnä kivihiilestä, jonka käytöstä
Suomen on tarkoitus luopua lähes kokonaan vuoteen 2025 mennessä. TSME onkin nyt
epätietoisuuden vallassa, sillä monipolttoainelaitos näyttää osoittautuvan
virheinvestoinniksi muutenkin kuin ilmastopolitiikan kannalta.
Huteralla pohjalla on myös
kaupunginvaltuuston lokakuinen päätös Fennovoiman hankkeeseen mukaanmenosta.
Eikä kyse ole pelkästään ydinvoimasta epämiellyttävänä energiantuotantotapana.
Turku Energian vastuut ovat 138
miljoonaa euroa, mikäli voimala alkaisi tuottaa sähköä yhteensä 5,5 miljardin
euron panostuksen jälkeen (vertaa Rauman arviota 7,5 mrd). Rakennustöiden
Pyhäjoen Hanhikivellä pitäisi käynnistyä 2017 ja valmista olisi jo 2023. Sekä
voimalan hinta että aikataulu ovat tyhjästä tempaistut, muistettakoon vaikkapa
vain Olkiluoto III:n kompurointia. Eikä edes Fennovoiman ydinjätteen
sijoittamista ole ratkaistu.
Ja vaikka kaikki menisikin
ylioptimististen odotusten mukaisesti, ei tuottoa tulisi, ellei energian hinta
kaksinkertaistu vuoteen 2035 mennessä. EU:n komissio puolestaan arvioi hinnan
kääntyvän laskuun vuoden 2030 jälkeen. Kaukana ei olekaan ajatus, että
turkulaisessa energiapelissä voi käteen jäädä mustapekka.
Reijo Salmi
Biol. ja maant. lehtori, eläkkeellä
Kaupunkitilaa yksityistetään
vauhdilla
Tänä syksynä on hirvittänyt tahti, jolla Turkua on eri
tavoin yksityistetty. Tiloja myydään kiinteistösijoittajille ja vuokrataan ne
kalliilla takaisin, ja yrityksille jaellaan toimitiloja puoli-ilmaiseksi. Jos yritykset
eivät muuten saa tiloja kaupungista, tila raivataan väkisin.
Kiinteistöliikelaitoksen
johtokunnassa oli syyskuussa vastakkain kaksi esitystä johtokunnan kannaksi
kiinteistöjen myyntiin. Vasemmistoliiton kanta oli, ettei myynti ja
takaisinvuokraus ole taloudellisesti kannattavaa. Demarien kanta voitti äänin
9-2. Kaupunginjohtaja Aleksi Randell
peräänkuulutti äskettäin uudistustoimia Turun talouden
tasapainottamiseksi, omaisuuden myynti on nähty hyväksi keinoksi tähän.
Lienee selvää, että yksi tehokkaimmista
keinoista taloustilanteen tasaamiseen olisi se, etteivät kaupunkilaiset enää
joutuisi kilpailutuksen maksumiehiksi kuten nyt. Remonttien kustannusarviot
ylittyvät jatkuvasti kymmenillä tuhansilla euroilla. Sillä rahalla voitaisiin
pienentää luokkakokoja ja palkata lisää opettajia, muutaman esimerkin
mainitakseni. Mutta Turku on päättänyt tukea remonttifirmoja.
Alkusyksystä kauhistuin
kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan kokouksessa, kun työttömien yhdistys TST
ry joutui maksamaan ruokakassien varastotilasta kolme kertaa sen, mitä eräs
yritys toimitilastaan Turun parhaalla paikalla ydinkeskustassa. Vaadinkin
selvitystä, mutta selitys ei ollut millään tasolla uskottava. Alhaisen
vuokratason perusteena oli kuulemma mm. ilkivallan ehkäisy naapurustossa. Tämä
ei kuitenkaan kertonut minulle, miksi yritys maksoi toimitiloistaan vuokraa,
jolla ei Turusta saisi edes yksiötä.
Myöhemmin kaupunki oli
päättänyt veloittaa yksityisen päiväkotiyritys Mukulaxin tiloista Hirvensalossa
siinä viisisataa euroa kuussa. Vasemmistoliiton edustajat johtokunnassa
esittivät esityksen palautusta yhtenä perusteena alhainen vuosivuokra, mutta
esitys kaatui äänin 10-2. Minusta on päivänselvää, ettei kaupungilla ole tässä
taloustilanteessa varaa näin leväperäiseen touhuun, mutta kaupungin linja
suosii yksityisyrityksiä kaiken muun kustannuksella.
Kaupungin sanelupolitiikka
kumuloitui surullisella tavalla Unelmien leikkipaikan kohdalla. Sehän purettiin
viittaamalla sen vaarallisuuteen ja EU-standardien noudattamiseen. Johtokunta
ei missään vaiheessa saanut raporttia, jossa vaarallisuus olisi kiistatta
osoitettu. Se ei myöskään tehnyt erillistä päätöstä purkamisesta. Mitä
EU-standardeihin tulee, ne ovat velvoittaneet Turkua jo kolmetoista vuotta.
Leikkipaikan rakentaa uudelleen
yritys. Yritys oli etsinyt toimitilaa
Turusta, ja sellaiseksi oli nopeasti keksitty Unelmien leikkipaikka. Se
purettiin lokakuun puolivälissä, siitä tiedotettiin törkeästi päivää ennen
sähköpostilla. Edellisenä viikonloppuna ”Kupittaan lempeiden jättiläisten”
puolesta järjestetty mielenosoitus ja aiheesta virinnyt kiivas keskustelu
kertoivat siitä, miten tärkeä paikka se turkulaisille on. Vastalauseista
välittämättä purkaminen junnattiin läpi.
Vähävaraisten turkulaisten
yhdistyksille on taattava kohtuuhintaiset tilat. Virkamiesten mielivalta, kaupungin
sanelupolitiikka ja piittaamattomuus kaupunkilaisten mielipiteistä on saatava
kuriin. Kaupunkitilaa on kehitettävä turkulaisten hyväksi ja yritysten
tukeminen veronmaksajien rahoilla lopetettava.
Eva-Liisa
Raekallio
Kirjoittaja on Turun
kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan varajäsen (vas.)
Tieteen markkinaistuminen
Tutkijat ottavat toisistaan mittaa Science
Slam-turnauksessa ensimmäistä kertaa Turussa. Yliopisto on ensimmäistä kertaa
mukana yrityskylässä, jossa lapset oppivat, että yliopistojen tutkimustyö on
haastattelututkimusten tekemistä Elovena-tuotteiden markkinoinnista. Millaista
tulevaisuutta tämä tarkoittaa tieteelle?
Lokakuussa järjestettiin Turun
yliopiston ensimmäiset Tieteen päivät. Ne olivat Turun kaupungin omien sivujen
mukaan yleisömenestys, ja erityisen suosittu oli mm. Science Slam Kårenilla.
Siinä on ideana, että tutkijalla on 10 minuuttia aikaa esitellä tutkimusaiheena
ja yleisö päättää voittajan.
Tällöin tapa esittää asia
muodostuu helposti tärkeämmäksi kuin itse asia. Tutkijalta odotetaan siis kykyä
myydä ja markkinoida omaa tutkimusalaansa, ja yleisön suosio määrittää sen
menestystä. Tutkimusaiheelle siis määräytyy markkina-arvo, ja on odotettavissa
että tämäntyyppiset tutkijoiden Idols-kisat yleistyvät.
Turkulaiset koululaiset ovat tänä
syksynä saaneet tuntumaa yliopiston arkeen Varsinais-Suomen Yrityskylässä,
johon Turun yliopisto osallistui nyt ensimmäistä kertaa, ensimmäisenä
yliopistona. Vararehtori Tapio Reposen sanoin ”kyseessä on koululaisille
tarkoitettu tilaisuus, jossa opetetaan ammattien luonnetta, joten yliopisto
päätti lähteä mukaan”.
Fantastista koulutuspolitiikkaa
Viime vuonna ilmestyneestä Valta, uusi yliopistopolitiikka ja
yliopistotyö Suomessa-managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten
kokemana- kyselytutkimuksesta selviää, että mm. Turun yliopiston opetus- ja
tutkimushenkilökunnalle merkityksellisintä työssään on juuri opetus ja
tutkimus. Eivätkä vastaajat tarkoittaneet kauppaopistotasoisia
tilaustutkimuksia yrityksille. He eivät kuitenkaan ehdi syventyä merkityksellisimpiin
sisältöihin, koska oman tuottavuuden todentaminen lomakerumballa vie yhä
enemmän aikaa.
Vuonna 2010 voimaan tullessa
yliopistolaissa yliopistoista muokattiin yrityslogiikan mukaisia tehokkaan
päätöksenteon yksiköitä, joiden tuottavuutta seurataan mm. erilaisilla
työajanseurantajärjestelmillä. Lakia mainostettiin fantastisena uudistuksena,
joka vapauttaisi yliopistot ahtaasta roolistaan valtion tilivirastona. Nyt ne
saisivat autonomian ja vapauden myös kerätä yritysrahaa. Kyselyn tulokset
kuitenkin kertovat toista tarinaa. Vastaajat kokevat autonomisuutensa
nimenomaan vähentyneen.
Laki vietiin läpi erittäin
vähäisellä julkisella keskustelulla. Tutkimuksen epilogissa todetaankin,että
”aitoa neuvottelua ei tarvita, koska pyrkimys on saada alamaiset toimimaan
oikean politiikan mukaisesti”.
Mitä jatkossa?
Tieteen tulevaisuus ei näytä
järin valoisalta. Kyselyyn vastanneista nuoremmat työntekijät suhtautuivat
uudistuksiin vanhempia kollegoitaan positiivisemmin. Opiskelijoiden kohdalla kulttuuri
on myös muuttunut. Nykyään opiskelua valvotaan tuutorein ja henkilökohtaisin
opetussuunnitelmin (HOPS), jotka olen nimennyt hoputussuunnitelmiksi. Ja jos
erehtyy käsittämään akateemisen vapauden perinteisellä tavalla ja opiskelee yli
ennalta määrätyn ajan, joutuu passiivirekisteriin, jossa voi kämppäkin mennä
alta.
Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö
Suomessa-managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana- teoksen mukaan tulevaisuus ei vaikuta täysin menetetyltä:
”Yliopistoväki puolustaa perinteisiä akateemisia arvoja ja on samalla
sitoutunut työhönsä, jota pitää merkityksellisenä ja arvokkaana”.
Tuloksista kuitenkin selviää
sekin, että opetus- ja tutkimushenkilökunta identifioituu enemmänkin oman
tieteenalansa tutkijaksi, kuin määrittää identiteettiään yleisellä
akateemisuuden tasolla. Tämä voi luoda pohjaa akateemisuuden nykyistäkin
syvemmälle inflaatiolle. Yksilöitä on aina helpompi hallita kuin yhtenäisen
identiteetin omaavia.
Tulevaisuudessa tarvitaan siis
aiempaakin enemmän yhtenäistä ja vahvaa akateemista identiteettiä, samalla kun
esteet sen kehitttymiselle ovat suuremmat kuin koskaan.
Eva-Liisa
Raekallio
Tutkimus yliopistolaisten kokemuksista on yksi Turun
Kirjakahvilassa tänä syksynä järjestetyn Yliopiston asema yhteiskunnassa-
lukupiirin kirjoista.
Lue lisää:
Risto Rinne et al: Valta,
uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa: managerialistinen
hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana. (Suomen kasvatustieteellinen
seura 2012)
Mikko Jakonen & Jouni
Tilli (toim.): Yhteinen yliopisto. (Tutkijaliitto 2011)
Tuukka Tomperi (toim.):
Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta.
(Vastapaino 2009)