VIHERPUNAINEN VASEMMISTO ry.: TURUN ENERGIAPOLITIIKKA ON VASTUUTONTA JA LYHYTNÄKÖISTÄ

Tiedote 20.11. Julkaisuvapaa heti.

Turun kaupunginvaltuusto antoi Turku Energialle luvan sijoittaa Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamiseen 39,2 miljoonaa euroa. Turku Energia aikoo lisäksi lainata liki sata miljoonaa. Päätös syntyi kokoomus- ja demarivetoisesti äänin 37-29. Myös Turku Energian hallituksessa istuvat valtuutetut saivat äänestää.

Viherpunainen vasemmisto ry katsoo, että tämä on täysin vastuutonta energiapolitiikkaa.

Fennovoiman projekti taistelee valtavien taloudellisten ongelmien kanssa.  Suurin rahoittaja, saksalainen E.On on jo vetäytynyt kokonaan pois, samoin seitsemän kotimaista osakasta. Reaktori tulee olemaan prototyyppi, vahvuusluokaltaan samanlainen on rakenteilla ainoastaan Venäjälle.

Myös kotoinen Olkiluoto kamppailee monenlaisten ongelmien, kuten jatkuvien viivästysten ja käsiin räjähtäneiden kustannusten kanssa. Puhumattakaan ydinvoimalatyömaan työntekijöiden oikeuksien polkemisesta.

On toisin sanoen selvää, ettei hanke kannata taloudellisesti. Keskeistä kuitenkin on, että ydinvoima saastuttaa koko elinkaarensa ajan, uraanin louhinnasta jätteen loppusijoitukseen asti. On ekologisesti täysin vastuutonta tukea lisäydinvoiman rakentamista aikana, jolloin pitäisi investoida uusiutuvaan energiaan ja toteuttaa hallituksen energiatavoitteet.

Ydinvoiman tukeminen ei ole ainoa Turku Energian ekologisista helmasynneistä. Yhtiö mainostaa Naantaliin rakenteilla olevaa monipolttoainelaitosta keinona torjua ilmastonmuutosta. Kivihiilen osuus polttoaineesta tulee kuitenkin olemaan vähintään 40% Loput muodostuisi "uudistuvasta energiasta", kuten esimerkiksi turpeesta, joka on ilmasto- ja vesistövaikutuksiltaan vielä kivihiiltäkin pahempi vaihtoehto.

Elinkeinoministeriö on valmistelemassa kivihiilestä luopumista osana puhtaan energian ohjelmaa. Kivihiilestä on tarkoitus luopua kokonaan vuoteen 2025 mennessä. Viherpunainen vasemmisto ry toteaa, ettei Turku edesauta tätä tavoitetta rakentamalla lisää kivihiiltä hyödyntäviä voimaloita.

Turun on aika katsoa energiantuotannossaan tulevaisuuteen, ja lopettaa likaisen ja vaarallisen  energian taloudellinen tukeminen sekä lisärakentaminen. Sen sijaan investoinnit tulisi keskittää todelliseen energiatehokkuuteen, kuten hukkalämmön keräämiseen sekä aidosti uusiutuvaan energiaan, kuten tuulivoiman tukemiseen, sekä hakevoimaloiden ja jätevesilämpöpumppujen rakentamiseen.

Lisätietoa:

Minna Sumelius, puh.  045-2373907

Eva-Liisa Raekallio, puh.  040-2473913

Tänään julkaistiin mielipiteeni Turun ylioppilaslehdessä. Samassa numerossa saa paljon palstatilaa kasvatustieteilijä Jenni Kankaanpään väitöstutkimus, jossa pureudutaan yliopistoa koskevaan puheeseen ja miten taloustermit ovat vallanneet sen. Hatunnosto päätoimittajalle siitä, että teemaa käsitellään lehdessä. 

Loistavaa ja tärkeää journalismia ylioppilaslehdeltä, jota lukevat nykyiset ja ennen kaikkea tulevat tutkijat. Kuitenkin siltikin olisi toivonut johdonmukaisempaa otetta aiheen esille tuomiseen. Meidän lukupiirimme kytkeytyy tasan tarkkaan tähän teemaan, mutta se ei ole saanut palstatilaa. Toki aiheen saama palstatila on muutenkin ollut niin kortilla kuin olla ja voi, mutta siltikin...

Tässä voisi ottaa esiin Jukka Vornasen haastattelun samaisessa Tylkkärin numerossa. Arvostan Jukkaa erittäin paljon asiansaosaavana ja aktiivisena toimijana, mutta olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla tarkemmin niistä paikallisista onnistumisista Turun yliopiston sisällä, joita koettiin keväällä 2009 yliopistolakiprosessin aikana, kun Jukka johti ylioppilaskuntaa. Me Turun opiskelijatoiminnassa mukana olleet kyllä jäimme kaipaamaan niitä onnistumisia.


****




Opetuksen laadusta

Tylkkärissä vaadittiin laadukasta opetusta (TYL 13/13). Vihreän listan edustajistovaaliehdokkaiden yhteisessä mielipiteessä painotettiin yliopisto-opiskelijan mahdollisuutta antaa palautetta opinnoistaan keinona varmistaa sen laatu.

Yliopisto-opetuksessa nähdään paljon parannettavaa, ja opiskelijoiden antama palaute nähdään arvokkaana tietona siitä, millaista opetuksen tulisi olla. Ehdokkaiden mielipiteessä velvoitetaan ylioppilaskuntaa varmistamaan kaikin keinoin opetuksen laatu.

Minusta yliopisto-opetuksen laatu onkin todella tärkeä, tänä päivänä erittäin ajankohtainen kysymys, ja hyvä että siitä keskustellaan. Katson kuitenkin, että laatukysymyksessä on välttämätöntä ottaa huomioon poliittiset ratkaisut, jotka ovat yliopistojen kurjistuneen tilanteen taustalla. 

Massaluentojen, henkilökohtaisen ohjauksen puutteen ja kiireen taustalla on opiskelija- ja tutkintomäärien kasvattaminen. Yliopisto-opiskelijoita oli vuonna 2006 yli 176 000, kun vuonna 1988 luku oli 100 000. Ja samaan aikaan opetushenkilökunnan määrä on kasvanut hyvin hitaasti, lehtoreiden ja tuntiopettajien määrä on lisääntynyt vain muutamalla sadalla. 

Yliopistojen valtiorahoitusta on heikennetty järjestelmällisesti jo pitkään. Siitä on myös tehty vastikkeellista. Rahoitusta on suunnattu valmistuneiden maisterien ja tohtorien määrän mukaan. Tämä ohjaa yliopistoja kasvattamaan sisäänottomääriä ja ”tehostamaan” opetusta.

Nyt uuden yliopistolain aikana yliopistojen rahoitus on mullistunut, ja yliopistoja palkitaan siitä, miten hyvin ne onnistuvat hankkimaan yritysrahaa. Tämä tekee yliopistojen rahoituksesta epävarmempaa ja ajaa yliopistot ennen pitkää hakemaan kestävämpää rahoituspohjaa. Lukukausimaksut näyttäytyvät tässä nopeasti ratkaisuna talousongelmiin.

Kaikkiaan yliopisto-opiskelun laatu paranee vahvistamalla yliopistojen valtiorahoitusta sille tasolle, mitä se oli vielä 1980-luvulla. Tuolloin opettajilla ja professoreilla oli aikaa tehdä opetustyötä, eikä aika myöskään mennyt oman tuottavuuden todentamiseen loputtomalla työajanseurantalomakerumballa. 

Toinen kysymys on se, miten yritysmaailmasta tuttu laatuajattelu on saavuttanut yliopiston. Laatukäsikirjat ja ”asiakkaiden” palaute tuotteen tasalaadun varmistamiseksi ovat arkipäivää ja yleisesti hyväksyttyjä, kyseenalaistamattomia normeja myös korkeimman opetuksen instituutiossa, jossa tulisi varjella kriittisyyttä tällaisiakin yhteiskunnallisia ilmiöitä kohtaan.
                                                                        
Eva-Liisa Raekallio (vas.)

Turun Vasemmistoliiton Uusi Päivä-lehti ei ilmesty tänä syksynä. Tässä vipulaisten ja vipulaismielisten lehteen kirjoittamia juttuja.

Turkulaista energialottoa

Turun seudun energiahuollossa suunnitelmia on paljon, joukossa todella hyviäkin. Huolta kuitenkin herättää tehtyjen ratkaisujen umpimähkäisyys.

Kaksi vuotta sitten kaupunginvaltuusto kiirehti kannattamaan 300 miljoonan euron monipolttoainelaitosta korvaamaan Fortumin vanhoja laitoksia. Maakuntaliiton

hiilineutraalisuustavoitteiden kanssa yhteensopivan hajautetun mallin hylkäämistä perusteltiin megasäästöillä. Hätäilyn syy selvisi pari kuukautta myöhemmin, kun julkisuuteen tuli tieto EU:n komission energiatiekartasta: hiilidioksidipäästöjen 85 prosentin vähentämisestä vuoteen 2050 mennessä.

Monipolttoainelaitoksen ongelmana on, että puuta riittää Lounais-Suomessa arviolta vain 30 prosenttia tarpeesta. Loppu olisi riippuvainen laivauksista, lähinnä kivihiilestä, jonka käytöstä Suomen on tarkoitus luopua lähes kokonaan vuoteen 2025 mennessä. TSME onkin nyt epätietoisuuden vallassa, sillä monipolttoainelaitos näyttää osoittautuvan virheinvestoinniksi muutenkin kuin ilmastopolitiikan kannalta.

Huteralla pohjalla on myös kaupunginvaltuuston lokakuinen päätös Fennovoiman hankkeeseen mukaanmenosta. Eikä kyse ole pelkästään ydinvoimasta epämiellyttävänä energiantuotantotapana.

Turku Energian vastuut ovat 138 miljoonaa euroa, mikäli voimala alkaisi tuottaa sähköä yhteensä 5,5 miljardin euron panostuksen jälkeen (vertaa Rauman arviota 7,5 mrd). Rakennustöiden Pyhäjoen Hanhikivellä pitäisi käynnistyä 2017 ja valmista olisi jo 2023. Sekä voimalan hinta että aikataulu ovat tyhjästä tempaistut, muistettakoon vaikkapa vain Olkiluoto III:n kompurointia. Eikä edes Fennovoiman ydinjätteen sijoittamista ole ratkaistu.

Ja vaikka kaikki menisikin ylioptimististen odotusten mukaisesti, ei tuottoa tulisi, ellei energian hinta kaksinkertaistu vuoteen 2035 mennessä. EU:n komissio puolestaan arvioi hinnan kääntyvän laskuun vuoden 2030 jälkeen. Kaukana ei olekaan ajatus, että turkulaisessa energiapelissä voi käteen jäädä mustapekka.

                                                                                           Reijo Salmi

                                                                                           Biol. ja maant. lehtori, eläkkeellä

Kaupunkitilaa yksityistetään vauhdilla

Tänä syksynä on hirvittänyt tahti, jolla Turkua on eri tavoin yksityistetty. Tiloja myydään kiinteistösijoittajille ja vuokrataan ne kalliilla takaisin, ja yrityksille jaellaan toimitiloja puoli-ilmaiseksi. Jos yritykset eivät muuten saa tiloja kaupungista, tila raivataan väkisin.

Kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa oli syyskuussa vastakkain kaksi esitystä johtokunnan kannaksi kiinteistöjen myyntiin. Vasemmistoliiton kanta oli, ettei myynti ja takaisinvuokraus ole taloudellisesti kannattavaa. Demarien kanta voitti äänin 9-2. Kaupunginjohtaja Aleksi Randell  peräänkuulutti äskettäin uudistustoimia Turun talouden tasapainottamiseksi, omaisuuden myynti on nähty hyväksi keinoksi tähän.

Lienee selvää, että yksi tehokkaimmista keinoista taloustilanteen tasaamiseen olisi se, etteivät kaupunkilaiset enää joutuisi kilpailutuksen maksumiehiksi kuten nyt. Remonttien kustannusarviot ylittyvät jatkuvasti kymmenillä tuhansilla euroilla. Sillä rahalla voitaisiin pienentää luokkakokoja ja palkata lisää opettajia, muutaman esimerkin mainitakseni. Mutta Turku on päättänyt tukea remonttifirmoja. 

Alkusyksystä kauhistuin kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan kokouksessa, kun työttömien yhdistys TST ry joutui maksamaan ruokakassien varastotilasta kolme kertaa sen, mitä eräs yritys toimitilastaan Turun parhaalla paikalla ydinkeskustassa. Vaadinkin selvitystä, mutta selitys ei ollut millään tasolla uskottava. Alhaisen vuokratason perusteena oli kuulemma mm. ilkivallan ehkäisy naapurustossa. Tämä ei kuitenkaan kertonut minulle, miksi yritys maksoi toimitiloistaan vuokraa, jolla ei Turusta saisi edes yksiötä. 

Myöhemmin kaupunki oli päättänyt veloittaa yksityisen päiväkotiyritys Mukulaxin tiloista Hirvensalossa siinä viisisataa euroa kuussa. Vasemmistoliiton edustajat johtokunnassa esittivät esityksen palautusta yhtenä perusteena alhainen vuosivuokra, mutta esitys kaatui äänin 10-2. Minusta on päivänselvää, ettei kaupungilla ole tässä taloustilanteessa varaa näin leväperäiseen touhuun, mutta kaupungin linja suosii yksityisyrityksiä kaiken muun kustannuksella.

Kaupungin sanelupolitiikka kumuloitui surullisella tavalla Unelmien leikkipaikan kohdalla. Sehän purettiin viittaamalla sen vaarallisuuteen ja EU-standardien noudattamiseen. Johtokunta ei missään vaiheessa saanut raporttia, jossa vaarallisuus olisi kiistatta osoitettu. Se ei myöskään tehnyt erillistä päätöstä purkamisesta. Mitä EU-standardeihin tulee, ne ovat velvoittaneet Turkua jo kolmetoista vuotta.

Leikkipaikan rakentaa uudelleen yritys.  Yritys oli etsinyt toimitilaa Turusta, ja sellaiseksi oli nopeasti keksitty Unelmien leikkipaikka. Se purettiin lokakuun puolivälissä, siitä tiedotettiin törkeästi päivää ennen sähköpostilla. Edellisenä viikonloppuna ”Kupittaan lempeiden jättiläisten” puolesta järjestetty mielenosoitus ja aiheesta virinnyt kiivas keskustelu kertoivat siitä, miten tärkeä paikka se turkulaisille on. Vastalauseista välittämättä purkaminen junnattiin läpi.

Vähävaraisten turkulaisten yhdistyksille on taattava kohtuuhintaiset tilat. Virkamiesten mielivalta, kaupungin sanelupolitiikka ja piittaamattomuus kaupunkilaisten mielipiteistä on saatava kuriin. Kaupunkitilaa on kehitettävä turkulaisten hyväksi ja yritysten tukeminen veronmaksajien rahoilla lopetettava.

                                                                                                                             Eva-Liisa Raekallio

                                            Kirjoittaja on Turun kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan varajäsen (vas.)

Tieteen markkinaistuminen

Tutkijat ottavat toisistaan mittaa Science Slam-turnauksessa ensimmäistä kertaa Turussa. Yliopisto on ensimmäistä kertaa mukana yrityskylässä, jossa lapset oppivat, että yliopistojen tutkimustyö on haastattelututkimusten tekemistä Elovena-tuotteiden markkinoinnista. Millaista tulevaisuutta tämä tarkoittaa tieteelle?

Lokakuussa järjestettiin Turun yliopiston ensimmäiset Tieteen päivät. Ne olivat Turun kaupungin omien sivujen mukaan yleisömenestys, ja erityisen suosittu oli mm. Science Slam Kårenilla. Siinä on ideana, että tutkijalla on 10 minuuttia aikaa esitellä tutkimusaiheena ja yleisö päättää voittajan.

Tällöin tapa esittää asia muodostuu helposti tärkeämmäksi kuin itse asia. Tutkijalta odotetaan siis kykyä myydä ja markkinoida omaa tutkimusalaansa, ja yleisön suosio määrittää sen menestystä. Tutkimusaiheelle siis määräytyy markkina-arvo, ja on odotettavissa että tämäntyyppiset tutkijoiden Idols-kisat yleistyvät.

Turkulaiset koululaiset ovat tänä syksynä saaneet tuntumaa yliopiston arkeen Varsinais-Suomen Yrityskylässä, johon Turun yliopisto osallistui nyt ensimmäistä kertaa, ensimmäisenä yliopistona. Vararehtori Tapio Reposen sanoin ”kyseessä on koululaisille tarkoitettu tilaisuus, jossa opetetaan ammattien luonnetta, joten yliopisto päätti lähteä mukaan”.

Fantastista koulutuspolitiikkaa

Viime vuonna ilmestyneestä Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa-managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana- kyselytutkimuksesta selviää, että mm. Turun yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökunnalle merkityksellisintä työssään on juuri opetus ja tutkimus. Eivätkä vastaajat tarkoittaneet kauppaopistotasoisia tilaustutkimuksia yrityksille. He eivät kuitenkaan ehdi syventyä merkityksellisimpiin sisältöihin, koska oman tuottavuuden todentaminen lomakerumballa vie yhä enemmän aikaa.

Vuonna 2010 voimaan tullessa yliopistolaissa yliopistoista muokattiin yrityslogiikan mukaisia tehokkaan päätöksenteon yksiköitä, joiden tuottavuutta seurataan mm. erilaisilla työajanseurantajärjestelmillä. Lakia mainostettiin fantastisena uudistuksena, joka vapauttaisi yliopistot ahtaasta roolistaan valtion tilivirastona. Nyt ne saisivat autonomian ja vapauden myös kerätä yritysrahaa. Kyselyn tulokset kuitenkin kertovat toista tarinaa. Vastaajat kokevat autonomisuutensa nimenomaan vähentyneen.

Laki vietiin läpi erittäin vähäisellä julkisella keskustelulla. Tutkimuksen epilogissa todetaankin,että ”aitoa neuvottelua ei tarvita, koska pyrkimys on saada alamaiset toimimaan oikean politiikan mukaisesti”.

Mitä jatkossa?

Tieteen tulevaisuus ei näytä järin valoisalta. Kyselyyn vastanneista nuoremmat työntekijät suhtautuivat uudistuksiin vanhempia kollegoitaan positiivisemmin. Opiskelijoiden kohdalla kulttuuri on myös muuttunut. Nykyään opiskelua valvotaan tuutorein ja henkilökohtaisin opetussuunnitelmin (HOPS), jotka olen nimennyt hoputussuunnitelmiksi. Ja jos erehtyy käsittämään akateemisen vapauden perinteisellä tavalla ja opiskelee yli ennalta määrätyn ajan, joutuu passiivirekisteriin, jossa voi kämppäkin mennä alta. 

Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa-managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana- teoksen mukaan tulevaisuus ei vaikuta täysin menetetyltä: ”Yliopistoväki puolustaa perinteisiä akateemisia arvoja ja on samalla sitoutunut työhönsä, jota pitää merkityksellisenä ja arvokkaana”. 

Tuloksista kuitenkin selviää sekin, että opetus- ja tutkimushenkilökunta identifioituu enemmänkin oman tieteenalansa tutkijaksi, kuin määrittää identiteettiään yleisellä akateemisuuden tasolla. Tämä voi luoda pohjaa akateemisuuden nykyistäkin syvemmälle inflaatiolle. Yksilöitä on aina helpompi hallita kuin yhtenäisen identiteetin omaavia. 

Tulevaisuudessa tarvitaan siis aiempaakin enemmän yhtenäistä ja vahvaa akateemista identiteettiä, samalla kun esteet sen kehitttymiselle ovat suuremmat kuin koskaan.

                                                                                                                                                                              Eva-Liisa Raekallio

Tutkimus yliopistolaisten kokemuksista on yksi Turun Kirjakahvilassa tänä syksynä järjestetyn Yliopiston asema yhteiskunnassa- lukupiirin kirjoista. 

Lue lisää: 

Risto Rinne et al: Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa: managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana. (Suomen kasvatustieteellinen seura 2012)

Mikko Jakonen & Jouni Tilli (toim.): Yhteinen yliopisto. (Tutkijaliitto 2011)

Tuukka Tomperi (toim.): Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. (Vastapaino 2009)