tiistai 21. elokuuta 2018


Turun kaupunginhallitus hyväksyi eilen toriparkin rahoitus- vakuus- ja vakuutusselvityksen. Vasemmistoliiton edustajat olisivat sen kuitenkin riittämättömänä hylänneet. Vipun oma historia toriparkin kanssa on pitkä ja ansiokas. Tässä tuore kirjoitukseni Joukkovoima Turun julkaisuun.

Turun toriparkki- vastuuttoman tuhlauspolitiikan malliesimerkki

Turku tunnetaan lepsusta ja vastuuttomasta tavastaan tuhlata turkulaisten veronmaksajien rahoja reilusti yli budjetin paukkuviin rakennus- ja remonttihankkeisiin. Tämä Turun valtapuolueiden linja on saanut, äänestäjien mandaatilla, jatkua vuosikausia ja sen tuoreimpia esimerkkejä on toriparkki.

Toriparkkia on puuhattu Turkuun jo vuosikymmeniä ja siitä on väännetty kättä niin lautakunnissa kuin kaupunginvaltuustossa. Toriparkkivyyhdissä nähtiin merkittävä käänne viime vuoden marraskuussa, kun Turun rakennuslautakunta hyväksyi toriparkin rakennusluvan 30.11. äänin 8-5. Äänestin kokouksessa luonnollisesti luvan hylkäämisen puolesta ja jätin päätökseen eriävän mielipiteen.

Miten saatoimme kaupunkilaisten edustajina, teknisenä viranomaiselimenä olla vakuuttuneita hakijan kyvystä vastata rakennustöiden aikana kustannuksista ja riskeistä, kun he eivät olleet valmiita luvan hyväksymisvaiheessa maksamaan täysin välttämättömistä selvityksistä? Emme mitenkään, mielestäni. Minulla oli hylkäysesityksen hyväksymättäjättämispäätöksen varalta palautusesitys, jota ei otettu käsittelyyn vaikka nuija ei ollut heilahtanut. 

Kaupunginvaltuusto oli 30.5.2016 maanvuokrasopimuksen hyväksyessään päättänyt, että toriparkin rakennustyöt voidaan aloittaa vasta, kun kaupunginhallitus on hyväksynyt hankkeen rahoitus- ja vakuusselvityksen. Maanvuokrasopimuksessa oli myös varmistettu ortodoksisen kirkon tilanne.

Paloturvallisuus jätti avoimia kysymyksiä jo hankkeen esittelyssä, suunnitelmat eivät olleet täysin valmiina myöskään joukkoliikenteen ja torikaupan järjestämisen suhteen. Lupa oli asemakaavan vastainen ja se myönnettiin keskeneräisin tiedoin ja suunnitelmin. Onkin helppo johtopäätös, että rakentamisen kustannukset ja aikataulurajat tulevat paukkumaan, ja turkulainen rakennushankeperinne jatkuisi. Vakuuttelut siitä, etteivät kulut jäisi meidän turkulaisten maksettaviksi, kuulostivat huterilta ja harhaanjohtavilta. Lautakunnan enemmistölle ne riittivät.

Toriparkki oli esillä taas 8.2. kokouksessa, kun asiana oli toriparkin rakennusluvasta tehdyistä valituksista Turun hallinto-oikeudelle annettava lautakunnan lausunto. Pohjaesityksessä puollettiin valitusten hylkäämistä, vaikka ne perustuivat siihen että rakennuslupa myönnettiin maanvuokrasopimuksen vastaisesti.

Esitin, ettei rakennus- ja lupalautakunta voisi puoltaa hylkäystä ja siis käydä ylimmän päättävän elimen, kaupunginvaltuuston yli vaan että kaupunginvaltuusto olisi lausunnonantaja omassa asiassaan ja pyytäisimme Turun hallinto-oikeudelta lisäaikaa lausunnon antamiseen. Esitystä ei kannatettu muuta kuin keskustelussa.

Turun osuudeksi toriparkin rahoituksesta on kerrottu n. 30 miljoonaa euroa. Niin, kerrottu. Kaupunginhallitus ei kuitenkaan ole vieläkään saanut hankkeen kunnollista rahoitus- ja vakuusselvitystä, joten tuo lukema ei tule pitämään paikkaansa myöskään täkäläisen menon tuntien. Nyt elokuussa olemme tilanteessa, jossa Kauppatori on siis myllätty ennenaikaisesti ja toriparkkia valmistelevat arkeologiset kaivaukset ja joukkoliikennejärjestelyt ovat täydessä käynnissä. Turku parka. Miten turkulaiset suostuvat tällaiseen menoon ja siihen, että torin kohdalla tulee takuulla olemaan ammottava reikä ehkä vuosikymmeniä.


Eva-Liisa Raekallio
Turun kaupungin rakennus- ja lupalautakunnan jäsen (vas.)
Turun kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan varajäsen 2012-2017

**************
 Juttu julkaistiin myös Turun Sanomissa 24.8.2018

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/4060808/Lukijalta+Turun+toriparkki+on+vastuuttoman+tuhlauspolitiikan+malliesimerkki

perjantai 17. elokuuta 2018

Hienoa että kiinnostusta on näin paljon, purjehdus on täynnä. Mahdollisia peruutuspaikkoja kannattaa kysellä ensi viikolla!

Terveisin,
Vipu 

tiistai 14. elokuuta 2018

Elokuinen Saaristomeri kutsuu!




Tule mukaan Vipun saaristopurjehdukselle Seilin saareen sunnuntaina 26.8. Tutustumme perillä Seilin saareen ja siellä sijaitsevaan Saaristomeren tutkimuslaitokseen, ja kuulemme laitosjohtajalta hyvin ajankohtaista asiaa laitoksen työstä. Matkaamme Raision pioneerien Aina-laivalla jolla olemme ennenkin purjehtineet :) Reissuun 8e sisältyy edestakainen merimatka ja alkupalakahvit sekä paluumatkan ruokaisa kasviskeitto. Ja tottakai kuuma juoma.

Vipun Saaristomeripurjehdus, ohjelma su 26.8.:

10.00 Lähtö Ruissalon Saaronniemen laiturista (perille pääsee Fölin bussilla nro 8, päätepysäkki)
12.30-14.00 Saapuminen Seiliin. Laitosjohtaja Jari Hänninen: "Saaristomeren tutkimuslaitoksen mikromuovitutkimus- tämänhetkinen tilanne ja tulevaisuus" ja tutustuminen tutkimuslaitokseen
14.00-17.30 Tutustuminen Seilin saareen https://www.visitseili.fi/fi/
18.00 Lähtö takaisin Turkuun
Turussa n. klo 20

Ilmoittautua kannattaa pian, kuitenkin viimeistään sunnuntaina 19.8, laivalla on rajoitetusti paikkoja. Ilmoittautumiset ja lisätiedot Eva-Liisa Raekallio, eraekallio@gmail.com

Järj. Turun Vasemmistoliiton puolueosasto Viherpunainen vasemmisto (Vipu)

Tässä muuten Eva-Liisan kesäinen kirjoitus Suomen Luonnonsuojeluliiton blogiin kemikaali- ja mikromuovikuormituksesta.

https://www.sll.fi/ajankohtaista/blogi/kemikaalikuormituksen-vahentaminen-tulevaisuuden-tarkeimpia-tavoitteita
Tässä Eino Santasen ilmastoteos numero kolme.


Tässä Eino Santasen ilmastoteos kaksi.


Ilmastokanava- hanke ja Attacin nimikkokuukausi elokuu ovat käynnissä. On ollut todella upeaa olla mukana rakentamassa Attacin näköistä aktivismitaidetta hankkeen yhteyshenkilönä, yhteistyö lahjakkaan runoilijan Eino Santasen kanssa on ollut hyvin positiivinen kokemus. Hankkeen puitteissa tehdään samalla tutkimusta aktivismitaiteen vaikuttavuudesta. Pyydettiin pohtimaan ja laitoinkin nämä allaolevat setit hankeporukalle, laitetaan tännekin.

Eva-Liisa Raekallio

*******

On todella hienoa, että Einon kanssa tehtävä yhteistyö rakentaa runouden keinoin vapaakaupan ja ilmastonmuutoksen yhtälöä ihmisille konkreettisemmaksi ja käsinkosketeltavammaksi. Saamme taiteen kautta uusia näkökulmia kysymykseen toivottavasti ihmisiä voimaannuttavalla tavalla.

Toivomme, että nämä runot vaikuttavat ihmisiin lisäten tietoisuutta ensinnäkin Suomen eduskunnan 16.5.2018 hyväksymästä EUn ja Kanadan välisestä vapaakauppasopimuksesta, ja myös yleisesti näistä poliittisista prosesseista, jotka Suomessa tapahtuvat hyvin usein, niin tässäkin tapauksessa ilman jukista keskustelua ja ihmisten osallistumista. Luotamme Einon runouteen. /Taiteessa voi sisältö ja tapa esittää se vaikuttaa ihmisiin voimakkaammin ja paremmin kuin jos esimerkiksi vain sisältö puhuttelisi. T
aiteen kannattaa ja pitää haastaa ihmisten ajattelua ja kehittää sitä. Nykyinen kehitys yhä viihteellistyneemmästä taiteesta on huono eikä rakenna älyllisyyttä yhteiskuntaan.
Taide tuo viestintäämme toki yhtäältä monipuolisuutta; monivivahteista tapaa tuoda esiin teemoja, joiden puolesta olemme toimineet ja toimimme edelleen ja jotka samaan aikaan, kuten esim. CETA vaikuttavat globaalilla tasolla.

Toimiva ilmastonmuutostaide saa parhaassa tapauksessa hmiset pohtimaan omia kulutustottumuksiaan ja rutiinejaan, ja mahdollisesti ja toivottavasti muuttamaan niitä. Se tukee yhteiskunnallista osallistumista. Laajalla tasolla älyllinen ja sanomallinen taide voi rakentaa uutta, kestävämmälle pohjalle sitoutunutta tapaa elää ja olla.

Aktivismitaide on perustaltaan yhteiskunnallista, meitä kaikkia ja tulevaisuuden suuntaviivoja koskevia kokonaisuuksia käsittelevää. Aktivismitaide on luonteeltaan sidoksissa todellisuuteen ja uusiin tapoihin sitä hahmottaa ja rakentaa.
Runoilija Eino Santasen ja Attacin puheenjohtajan Eva-Liisan yhteistyö on ollut hyvin hedelmällistä. Se poiki myös ensitreffit, jotka pidetään Ilmastokanava- hankkeessa aina jokaisen järjestön ja taiteilijan välillä. Omat "treffimme" :) taltioitiin toukokuussa.


Attacin Ilmastokanavakuukausi on jatkunut monipuolisella tiedottamisella. Vipulaista väriä on uudemmissakin julkaisuissa; Eva-Liisan kirjoitus vapaakaupan ja ilmastonmuutoksen suhteesta linkkinä tässä alla ja myös leipätekstinä.

https://www.ilmastokanava.com/blogi/vapaakaupan-ja-ilmastonmuutoksen-vaikea-yhtalo-pohdintoja-ilmastokanavan-elokuun-teemasta

Vapaakaupan ja ilmastonmuutoksen vaikea yhtälö- pohdintoja Ilmastokanavan elokuun teemasta



Suomen eduskunta hyväksyi keskiviikkona 16.5.2018 EU:n ja Kanadan välisen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) äänin 141-42. Sopimusta tukivat paitsi hallituspuolueiden edustajat, myös kaikki läsnäolleet SDP:n, RKP:n, KD:n ja Liike Nytin edustajat. Vapaakauppasopimusta vastaan äänestivät kaikki Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Perussuomalaisten läsnäolleet edustajat. CETA astuu voimaan, kun kaikki EUn jäsenmaat ovat sen hyväksyneet.

Teimme Attacissa valtavasti työtä sopimuksen hyväksymistä vastaan, olemme aina toimineet vapaakauppaa vastaan. CETA-sopimuksen tavoitteena on mm. osapuolten välisen tavarakaupan, palvelukaupan ja sijoitusten vapauttaminen ja helpottaminen, kilpailun edistäminen, maailmankaupan harmonisen kehityksen ja laajentumisen edistäminen poistamalla kaupan esteitä ja luomalla kasvaville sijoitusvirroille suotuisat olosuhteet. Tämä voi kuulostaa hienolta; vapausretoriikka onkin nykyään yleisesti käytössä. CETA- sopimuksessa ja muissa suomalaisten perspektiivistä tekeillä olevissa vapaakauppasopimuksissa on kuitenkin kyse vuosituhansia vanhojen, globaalia epätasa-arvoa ruokkivien ja sitä ylläpitävien rakenteiden uusintamisesta. Yksille harvoille vapaakauppa merkitseekin lisääntyvää vaurautta,  suurimmalle osalle ihmiskuntaa ja luonnolle pakkoa tuottaa kasvavia lisävoittoja omistajille.

CETAn ristiriitaiset tavoitteet
 
Periaatteenkaan tasolla kaupan esteiden purkaminen ei tarjoa vastauksia yhteen aikamme suurimmista ja vaikeimmista haasteista, ilmastonmuutoksen hillintään. Vapaakaupassa on kyse talouskasvun ja kulutuksen maksimoinnista yksityisten osakkeenomistajien, ei meidän kaikkien ja ympäristön hyödyksi.

Sopimuksessa kirjataan, että siinä edistettäisiin kestävän kehityksen tavoitetta. Tämä on ilmeisessä ristiriidassa sen kanssa, että kanadalaisilla sijoittajilla on sopimuksen tarjoaman investointisuojan (ICS, Investment Court System) perusteella mahdollisuus haastaa Suomen valtio investointituomioistuimeen, mikäli ne katsovat, että niiden oikeuksia on rikottu. CETAssa  tulleja tai sijoittajan oikeuksia koskevat pykälät ovat sitovia ja niiden rikkominen johtaa sanktiomenettelyyn.

Kestävän kehityksen edistäminen jää julistuksen tasolle. Esimerkiksi ympäristönsuojelua ja työelämäoikeuksia koskevat tavoitteet ovat hienoja, mutta niiden toimeenpanoa pitää seurata eikä tähän ole rakennettu selkeää sanktiojärjestelmää. Ympäristö-, työvoima- tai työterveys- ja työturvallisuusstandardien taso tulee väistämättä laskemaan kun lainsäädäntöä kehitetään sopimaan investointisuojan raameihin. Ilmastonmuutoksen hillintä ei tässä yhtälössä nouse keskiöön. CETA mahdollistaa suuryrityksille Suomen luonnonvarojen esteettömän hyväksikäytön, ja muodostaa vakavan uhkan pitkän taistelun jälkeen saavutetuille, työntekijän kannalta aivan oleellisille työehdoille.

Vapaakaupalla ei rakenneta kestävää yhteiskuntaa

 
Kaikkien globaalin tason toimien olisi tässä maailmantilanteessa tähdättävä ilmastonmuutoksen hillintään. Kun Suomi hyväksyi osaltaan tämän sopimuksen, sitouduimme samalla rakentamaan omaa yhteiskuntaamme tästä päämäärästä irrallisena.

CETAA markkinoitiin suomalaisille niin, että se tuo paljon uusia työpaikkoja ja suomalaisyrityksille avautuu sopimuksen myötä uusia mahdollisuuksia. Tämä näkökulma unohtaa tieten tahtoen sen, että Pohjois-Amerikassa on yhä vallalla protektionistinen kauppapolitiikka. Ulkomaisten yritysten toimintaa sikäläisellä maaperällä on usein rajoitettu lainsäädännöllä. Tämä on toisaalta maailmanhistoriassa ollut yleistä vastaperustettujen ja myös yhteiskuntaansa siirtomaakauden jälkeen kehittävien valtioiden keskuudessa. Tätä näkökulmaa ei ole suomalaisessa, vapaakauppaa käsitelleessä julkisessa keskustelussa käsitelty, jos kohta muitakaan näkökulmia. Julkinen keskustelu on ollut olematonta. Kuvaavaa ja irvokasta on, että lehdistö ja media ovat kyllä rummuttaneet soteäänestystä mutta vaienneet täysin CETAsta.

Vapaakauppa ei rakenna kestävää taloutta tai yhteiskuntaa. Verotus on tärkeimpiä keinoja tähän tavoitteeseen pääsemisessä. Ympäristöä vaarantavia ja ilmastonmuutosta kiihdyttäviä tuotteita ja hyödykkeitä olisi verotettava huomattavasti nykyistä ankarammin ja rakennettava järjestelmä, joka tukee kestävien tuotteiden tuotantoa ja kulutusta. Yhteiskuntamme toimii rahan ja sen eksponentiaalisen lisäämisen ehdoilla, olemmekin Attacissa valtavan iloisia mahdollisuudesta saada olla mukana Ilmastokanavassa ja siitä että taiteilijaparinamme on juuri runoilija Eino Santanen, joka on töissään tuonut nyky-yhteiskuntamme rahasitoutuneisuutta kriittisesti esille.

Mitä tavalliset ihmiset voivat tehdä vaikuttaakseen  vapaakaupan varjopuoliin? Mikä on valtion rooli?
 
Jotta kestävät valinnat olisivat aidosti mahdollisia, kansallisen tason olisi tuettava globaalia kehitystä. Olen sitä mieltä, etteivät maailmankaupan rakenteet muutu oikeudenmukaiseen suuntaan, ennenkuin mahdollisimman suurella ihmisjoukolla on mahdollisuus tehdä paras ratkaisu ilmastonmuutoksen hillinnän ja ympäristön kannalta. Reilun kaupan järjestelmä on oleellinen vastapaino vapaakaupalle. Tässä juuri ne arkielämän ratkaisut painavat eniten, mitä ostaa kaupasta ja millä hinnalla. 

Eettisten ja kestävästi tuotettujen tuotteiden pitäisi olla hinnaltaan sellaisia että kaikki, pienituloisimmatkin, voisivat niitä ostaaValinnan on oltava helppo ja vaivaton. Tässä vaaditaan poliittista tahtoa joka lähtisi Suomessa valtiotasolta; valtion pitää tukea kestävää tuotantoa, jotta tuotteiden hinta saadaan alas ja kaikille mahdolliseksi. Vedin itse Varsinais-Suomen Vasemmistoliitossa Kohti ekologista elämäntapaa- ohjelmatyötä. Ohjelmapaperissa toimme esiin juuri valtion roolia kestävän elämäntavan rakentamisessa.

Haittaverotuksen kehittäminen olisi hyvin tärkeä askel tässä. Fossiilisten polttoaineiden käyttämistä ja ydinvoimalla tuotetun sähkön käyttämistä tulisi verottaa ankarasti, samalla tarjota merkittävää taloudellista tukea toisenlaisen valinnan tekevälle yritykselle ja kunnalle. Haittaverotus ei toimi yksinään vaan vaatii rinnalleen tukevan verotusjärjestelmän. Attacilla on tällä hetkellä käynnissä oma, EUn talouspolitiikan ja ilmastonmuutoksen yhteyksiä käsittelevä hanke.

Vihreällä ja eettisellä kuluttamisella voi ja nimenomaan pitää vaikuttaa. Se on ainoa vastuullinen teko. Minusta globaalit ongelmat ovat meidän kaikkien ongelmia. Yksikään valtio ei elä kuplassa erillisenä muusta maailmasta, ei myöskään Suomi. Suomalaiset ovat itse olleet siirtomaan asemassa, ja vapaakauppa sinetöi tämän täysin.

Uusiutuva energia merkitsee huomattavaa määrää uusia työpaikkoja. Jos puhutaan vihreästä kapitalismista, voidaan nostaa esiin cleantech, joka  kasvaa jatkuvasti maailmalla. On syytä varmistaa, että teollisuudenala tuottaa työpaikkoja myös Suomeen. Toistaiseksi täällä on tyydytty pitkälti tuontivetoisuuteen, mutta tuulivoiman ja aurinkoenergian tutkimus- ja kehitystyön olisi välttämättä hyödytettävä Suomea ja suomalaisia nykyistä enemmän. Alan merkitys on tunnustettava Suomessa ja sitä on vietävä eteenpäin järkevästi ja hyvin.

Vapaakauppa on aina ollut joidenkin voitto, useimpien tappio
 
Vapaakauppa on siirtymistä ajassa taaksepäin, länsimaiden teollistumisen aikaan jolloin ympäristö- ja työturvallisuusnormit muodostivat esteen rikastumiselle eikä niitä ollut olemassakaan.  CETAn ja vielä tulossa olevien vapaakauppasopimusten hyväksyminen ajaa Suomea takaisin siirtomaan asemaan, joka meillä oli osanamme vuosisatojen ajan. Suomessa ei nähtävästi osata tai haluta olla oman taloutemme ohjaksissa. Tämä on näkynyt valtion omaisuuden myynnissä ja tytäryhtiötalouteen siirtymisenä. Nykyinen verotusjärjestelmämme suosii suuryrityksiä ja varakkaita. Poliittiset ratkaisut pitää tehdä yhteisen tulevaisuuden hyväksi, ei yksittäisten, jo valmiiksi varakkaiden toimijoiden hyväksi.

Tapasimme Einon kanssa muutaman kerran, maaliskuussa keskustelimme erityisen pitkään teosten ja projektin tematiikasta. Pidin tärkeänä että vapaakaupan historiallisuus nousisi esiin. Vapaakauppa on aina ollut joidenkin voitto, ja useimpien tappio. Jotta suunta voisi muuttua, olisi nykykehitys ensin nähtävä tätä historiallista taustaa vasten. Harvojen hyötyminen suurimman osan kustannuksella on ollut maailman laki aina, nyt olisi korkea aika löytää kestävämpi rakenne. Taiteen keinoin tämä voidaan selittää hyvin.

Toivon, että sijoittajat alkavat arvostaa pitkän tähtäimen kestävää kehitystä eivätkä vain lyhyen tähtäimen voitontavoittelua investoinneissaan. Tällä hetkellä tämä vain ei näytä todennäköiseltä, mennään suuren rahan perässä ja nähdään asiat kovin kapeasta perspektiivistä. Esimerkiksi satsaus uusiutuvien aitoon tukemiseen on satsaus tulevaisuuteen.

Samalla tavalla pitäisi rakentaa tulevaisuutta meille kaikille ja päästä irti rakenteista, joissa rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät ja ympäristö kärsii ihmisten lyhytnäköisyyden seurauksena. Emmekö ole oppineet mitään.

Eva-Liisa Raekallio
Attacin puheenjohtaja
http://www.attac.fi
Attac löytyy myös Facebookista ja Twitteristä

Raporttia rakennus- ja lupalautakunnan kokouksesta 9.8.

Asialistalla oli mm. Turun seudun ilmanlaadun raportti viime vuodelta, lausunto Lounais-Suomen jätehuoltolautakunnalle sako- ja umpikaivolietteen kuljetuksesta, vastine keväiseen aloitteeseeni Kakolan jätevedenpuhdistamon puhdistuskapasiteetin parantamiseen näkymätöntä vaaraa kuten mikromuoveja ja esim. ftalaatteja silmälläpitäen, AVIn päätös Gasum Oy:n biokaasulaitoksesta syntyvän kiintoaineen pyrolyysikäsittelyä koskevan koetoiminnan määräajan jatkamisesta, viime kokouksessa pöydälle saamani lupahakemus Nummeen tulevasta kerrostalosta, Vulcan Spa- kylpylä Telakkarantaan, 23 valkosalava- puun kaataminen yliopiston kampusalueelta, lausunnon antaminen hallituksen esityksestä Eduskunnalle elintarvikelaiksi sekä eräiden lakien muuttamiseksi sekä mulla oli kysyttävää myös jo myönnetyistä luvista. 

Ilmanlaadun raportissa oli hienoa se, että rikkidioksidipäästöjen kehitys on ollut täälläpäin jo vuosia laskusuunnassa. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että arvoissa on ollut joinakin vuosina nousua. Typpidioksidipäästöjen vastaavan taulukon kohdalla selityksenä niidenkin arvojen vastaaville heittelyille oli Paraisten tuleminen mukaan vertailuryhmään ja kysyin onko sama tausta rikkidioksidipäästöjenkin kohdalla. Kyllä näin oli. Paraisten kaivosteollisuus kasvattaa päästöjä osaltaan. Kaikkiaan kehitys on kuitenkin myönteinen. Mittaustuloksiin on Turun keskustan mittausten osalta tulossa tosiaan ehkä hyvinkin pitkä heikennys. Toriparkkiinhan siinä kohtaa viitattiin. Vuosikymmenten rakennusprojektista voi olla kyse.

Lausunto lietekuljetuksesta herätti paljon keskustelua. Turun ympäristönsuojelun kanta ja lausunto on se, että ongelmatilanteita pystytään parhaiten valvomaan kunnan kilpailuttaman järjestelmän avulla. Se on esillä olleista vaihtoehdoista minunkin kantani. On tiedossa, että yrittäjät eivät ole aina hoitaneet tehtävää moitteettomasti. On tietenkin oleellista, että jätelietteitä pystytään käsittelemään niin ettei ympäristö kärsi. On täysin luonnollista että yrityksillä on matala kynnys karsia kustannuksia, maksimoida voittojaan ja tässä kohtaa se tarkoittaa (on jo tarkoittanut) työssä lipsumista kuten olemme lukeneet ja kuten kuulimme. Kaikkeen ei voitontavoittelu vain sovi.

Olen sitä mieltä, että kunta pystyy parhaiten arvioimaan kilpailutuskriteerien täyttymistä kunnan, kuntalaisten ja ympäristön kannalta ja sitä, että hommat oikein ja hyvin hoitava yritys pärjää ja voittaa kilpailutukset. Tämäkin on tosin kiinni eri toimielimien voimasuhteista. 
Kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa kokkarit olivat aina vastaan laatukriteerien käyttämistä kaupungin siivouspalveluiden kilpailuttamisissa koska kuntayhtiö voitti yritykset joka ainoa kerta. Laadulla. Sori aiheesta poikkeaminen. Ympäristönsuojelu korosti keskustelussa valvontarooliaan ja samaan tukeuduin keskustelussa minäkin, sekä lautakunnan tehtävään kaupunkiympäristötoimialan viranomaisena. Kokoomuksella oli tietenkin yrittäjiä puoltavia puheenvuoroja. Kokkarit myös saivat lausunnon pöydälle. 

Vastine aloitteeseeni oli lausunto Turun seudun puhdistamo Oy:ltä. Tarkensin vielä että sitä tuli siis käsitellä vastineena. Aloite oli aiemmin toimitettu ympäristönsuojeluun valmistelua varten ja se oli pyytänyt asiasta lausuntoa Turun seudun puhdistamo Oy:ltä. Ajattelin kyllä että ympäristönsuojelu olisi ottanut itse aktiivista roolia...Lausunnossa todetaan, ettei EU-tasolla tai kansallisesti ole asetettu vaatimuksia orgaanisten haitta-aineiden tai mikromuovien poistamiselle jätevedenpuhdistamoilla, mutta puhdistamolla tarkkaillaan tiettyjä aineita. Tarkkailtavat aineet on lausunnon mukaan listattu Euroopan Unionin ja/tai Suomen lainsäädännössä ja ne ovat näin ollen ympäristölle haitallisimmiksi todettuja. Tämä voisi olla parempikin perustelu; lainsäädäntö kulkee usein jälkijunassa ja ketkäs ne lainsäädäntötyötä tekevät: poliitikot jotka voivat hyvinkin olla kemianteollisuuden yms. talutusnuorassa. 

Tarkkailtavien aineiden listaan kuuluu onneksi ftalaatit, mutta ei aloitteessani mainittua bisfenoli A:ta tai esim. lääkeaineita ja hormoneita. Äärimmäisen haitallisia ja vaarallisia aineita, jotka eivät vaan ole päässeet lainsäätäjien listalle vielä. Tarkkailu ei ole sama asia kuin aktiivinen toiminta asioiden parantamiseksi jota peräänkuulutin aloitteessa. Lausunto toteaa, ettei tiedeyhteisö ole tällä hetkellä edes päässyt yksimielisyyteen mikromuovien analysointi- ja mittaustavoista vedoten siihen, miten uusi haitta-aineryhmä ne ovat ja tiivistää, ettei puhdistamo voi yksinään olla vastuussa haitallisten aineiden ja mikromuovien aiheuttaman ympäristöhaitan pienentämisestä. 

Olen samaa mieltä. Se ei ollutkaan aloitteeni tarkoitus, kaikkea vastuuta laittaa puhdistamolle vaan, aloitetekstiä lainaten "Turun rakennus- ja lupalautakunta pitää kaupunkiympäristötoimialan viranomaistehtävistä vastaavana toimielimenä keskeisenä, että ennen puhdistamon laajennustöihin ryhtymistä selvitettäisiin, miten puhdistusjärjestelmien kapasiteetti saadaan kattamaan paitsi talvisateiden seurauksena yhä lisääntyvä ravinnekuormitus, myös mikromuovit ja kemikaalit." Tekstimuotoilu ei edellytä että puhdistamo vastaisi kaikesta työstä. NonHazCity- projektissakin painottui yksilöiden ja yritysten vastuu jätevesien laadusta. 

Korostin kokouksessa, miten huomio kiinnittyy rehevöitymisen ja ravinnekuormituksen seurauksiin, mutta silmälle näkymättömät aineet unohtuvat. Painotin keskustelussa lautakunnan tehtävää Turun kaupunkiympäristötoimialan viranomaistehtävästä vastaavana toimielimenä, vastata oman toimintakenttänsä osalta valvonnan tehosta. Sitä taustaa vasten meillä on nähdäkseni vastuu juurikin puhdistamon kapasiteetista ja me voimme siihen vaikuttaa. En pidä välttämättömänä odottaa lainsäädäntöä asioiden parantamiseksi, kannustin Turun seudulla olevan ammattitaidon käyttämiseen tutkimus- ja kehitystyön jouduttamiseksi asiassa (sehän voi olla lainsäädäntöä nopeuttava voima) ja sanoin olevani toiveikas tulevaisuudesta. Pakkohan sitä on. Meillähän on Vipussa saaristomeripurjehdus kuun lopulla, jossa kuulemme ensin multa itseltäni pari sanaa lyhyesti Turun ympäristölupaprosesseista ja myös vesistöjen näkymättömistä vaaroista. Upeinta on kuulla sitten Seilissä Saaristomeren tutkimuslaitosjohtajan alustus heidän mikromuovitutkimuksestaan :) Kyllä tutkimus-, ja kehitystyö on tässäkin kaiken a ja o. 

AVI oli tosiaan tehnyt päätöksen biokaasulaitoksesta syntyvän kiintoaineen pyrolyysikäsittelyä koskevan koetoiminnan määräajan jatkamisesta. Ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupaa ei tarvita koeluonteiseen lyhytaikaiseen toimintaan, jonka tarkoituksena on kokeilla tekniikkaa, raaka- tai polttoainetta, valmistus- tai polttomenetelmää tai puhdistuslaitetta taikka käsitellä jätettä laitos- tai ammattimaisesti tällaisen toiminnan vaikutusten, käyttökelpoisuuden tai muun näihin rinnastettavan seikan selvittämiseksi. Minua tällainen kuvio huolestuttaa kovasti ihan periaatteen tasolla. Kun todetaan toiminta koeluontoiseksi ja lyhytaikaiseksi ja määräaikaa jatketaan, voidaan toimia ilman ympäristölupaa periaatteessa kauankin. 

Saimme tähän kokoukseen uudelleen tuon Nummenmäen kerrostaloasian. Olen jutellut asukkaiden kanssa ja heidän kantansa on selvä. Korostin keskustelussa että lautakuntamme on se joka rajat rakentamiselle voi asettaa, Nummen asukkaat kyselivät kuka rajat laittaa Nummen muuttamiselle, "kehittämiseksi" sitä kutsutaan. Olin tehnyt hylkäysesityksen vedoten mm. maankayttö- ja rakennuslakiin sekä siihen että asukkailta on tulossa vetoomus valtuustolle Nummen säilyttämisestä pientalovaltaisena alueena. Laitan blogiin. Perussuomalaisten Laakso kannatti. Sitten heti sen jälkeen sen sijaan, että kannatettu hylkäys olisi mennyt äänestykseen, pj sanoi että nyt mennään tauolle. Tultiin ja heti sen jälkeen kokoomus esitti pöydälle. Pöytääminen menee edelle, on ainakin kerran aikaisemminkin mitä muistan, käynyt samoin. Taktikoinnilla pöydälle vaikka asukkaat vastustavat. No, oma viiteryhmäni päätöksenteossa ovat asukkaat ja heidän mielipiteensä ja arvostuksensa. Ymmärrän kyllä.

Seuraava asia oli Telakkarannan kylpylä. Museokeskus oli antanut lausunnon jossa hanketta kannatetaan, mutta totesi kuitenkin että suunnitelman jatkokehittelyssä tuli ottaa huomioon useita reunaehtoja. Päätösehdotuksessa ne missasin ja sain asian pöydälle. 

Läheltä yliopiston Educariumin isoa parkkipaikkaa ollaan kaatamassa yli 20 puuta vedoten liikennejärjestelyjen muuttumiseen. Meillä ei ollut matskuissa tietoa järjestelyjen muuttamisen tavoista. Aiemmin kesällä myönnettiin lupa kaataa yli 20 puuta selkeän lahoamisen pohjalta, nyt puut eivät ole samalla tavalla huonokuntoisia mutta päätösehdotus kaataisi puita? Pyysin pöydälle jotta ehtisimme saada lisätietoa esim. liikennekuvioista ennen päätöksentekoa. Minusta kevyin perustein ei voisi puita kaataa. 

Ehdotus lausunnoksi hallituksen esityksestä uudeksi elintarvikelaista tuli lisälistalla muutama tunti ennen kokousta. Toin esiin kokouksessa että on harmittavaista että asiat tulevat vain hetkiä ennen kokousta, tässä nimenomaisessa asiassa oheismateriaalina oli ministeriön lausuntopyyntö, olisin toivonut hallituksen esitystä laiksi meille matskuna hyvissä ajoin tutustuttavaksi, jotta lausuntoa ja lakia olisi voinut lukea rinnakkain. Luottamushenkilöille olisi mielestäni annettava kunnolla aikaa työnsä tekemiseen.

Malminkadulle oltiin myönnetty lupa jossa paritalot muutetaan rivitaloiksi, ullakko sisutetaan asuinkäyttöön ja kellariin rakennetaam asumisen aputiloja, jonka lisäksi tehdään julkisivumuutos, uudet kattoikkunat ym. 
Lista töistä tuntui mittavalta, meille on tuotu kokouksiin asialistalle pienempiäkin rakennusprojekteja ja ajattelin että tämäkin olisi ollut käsiteltävänä asiana kun se nyt oli tiedoksi tuotavana ja jo päätettynä. Asiaan luvattiin palata. Olihan mulla myös kysymyksiä perusteluista puiden kaatamiselle muutamista kohteista.

Eva-Liisa Raekallio