Mikromuoviongelmaan tartuttava nopeasti Suomessakin
Tuore
WWF:n tilaama tutkimus kertoo, että mikromuovia päätyy ihmisten
elimistöön n. viisi grammaa viikossa (TS 12.6.) Suurimmaksi mikromuovien
lähteeksi paljastui juomavesi. Tutkimus on tehty Newcastlen
yliopistossa Englannissa, ja sen näkökulma on kansainvälinen. Asiaa on
luonnollisesti välttämätöntä tarkastella myös kotimaisesta ja
turkulaisesta perspektiivistä.
Mikromuoviongelmaan
ollaan heräämässä liian hitaasti, vaikka muovi on itsessäänkin hyvin
haitallinen aine ihmisille ja ympäristölle. Monien muovien
valmistuksessa käytetyt, ihmisen hedelmällisyyttä heikentävät kemikaalit
kuten ftalaatit ja bisfenoli a (BPA) päätyvät ihmisen verenkiertoon, ja
vesistöissä ne vahingoittavat ekosysteemiä. Turku on mukana Itämeren
kaupunkien jätevesien tutkimuksessa. NonHazCity- hankkeen puitteissa
otetaan näytteitä Turunkin jätevesistä, myös niistä on löytynyt kyseisiä
aineita. Lisäksi pienet muovipartikkelit absorboivat itseensä
tehokkaasti muitakin myrkyllisiä kemikaaleja.
Muovin
kiertokulkuun tuotannosta nanohiukkaseksi olisi kiinnitettävä paljon
nykyistä enemmän huomiota. Kierrätetyssäkin muovissa esiintyvien
kemikaalien turvallisuus on tärkeimpiä seikkoja, johon Euroopan
unionilla ja täten Suomellakin olisi parhaat mahdollisuudet vaikuttaa
lainsäädännön kautta. Kuten Suomen Luonnonsuojeluliiton (SLL)
kemikaaliasiantuntija Jari Huhtala kirjoittaa Helsingin Sanomissa 3.5.,
kemikaalien turvallisuusarviointi on Euroopassa kuitenkin hyvin hidasta.
Viranomaisten resurssipula on osaltaan johtanut siihen, että
vaarallinen kemikaali voi olla markkinoilla jopa 10 vuotta, ennen kuin
sen käyttöä päästään edes säätelemään. Raha puhuu.
Sama
on näkyvissä mikromuovin osalta. Aikaa ei kuitenkaan ole yhtään
hukattavaksi; kuulimme Turun Vasemmistoliiton puolueosaston
Viherpunainen vasemmisto ryn Saaristomeren tutkimuslaitokselle elokuussa
2018 järjestämällä retkellä, että mikromuovi läpäisee soluja. Olen
Turun ympäristönsuojeluviranomaisena toimivan rakennus- ja
lupalautakunnan jäsen, samoin kun Valtioneuvoston asettaman
kemikaalineuvottelukunnan varajäsen Huhtalan ollessa varsinainen. Tein
jo 22.3.2018 lautakunta-aloitteen, jossa pyysin selvittämään, miten yli
300 000 hengen jätevedet käsittelevän Kakolan jätevedenpuhdistamon
kapasiteettia voitaisiin parantaa kattamaan totaalisesti paitsi
talvisateiden seurauksena yhä lisääntyvä ravinnekuormitus, myös
mikromuovit ja kemikaalit.
Aloitteeseen
saapuneessa vastauksessa ei luvattu kaiken tämän ns. näkymättömän
kuormituksen kattavia puhdistustoimia, vaan vedottiin lainsäädäntöön.
Jokaisella mikromuovihiukkasella on kuitenkin väliä. Toivoisin todella
näkeväni nykyistä huomattavasti vahvempaa yhteistyötä paikallisten
ympäristönsuojeluviranomaisten ja tutkimustyötä tekevien välillä.
Lainsäädäntöprosessin hitauteen ei ole näkyvissä nopeaa muutosta niin
kauan, kuin elinkeinoelämällä on nykyisenkaltainen vahva asema
neuvottelupöydissä.
Eva-Liisa Raekallio
Eva-Liisa Raekallio
Kemikaalineuvottelukunnan varajäsen (SLL)
Turun kaupungin rakennus- ja lupalautakunnan jäsen (vas).
Viherpunainen vasemmisto ryn puheenjohtaja
Tässä vielä postaus retkestä, nytkin on aika ajankohtaista katsoa kivoja, merellisiä ja kesäisiä kuvia :)
https://viherpunainen.blogspot.com/2018/09/vipun-saaristomeripurjehdus-26.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti