Raportti rakennus- ja lupalautakunnan kokouksesta 10.1.

Meillä oli asialistalla mm. viime kokouksessa pöydätty suunnittelijan kelpoisuuden arviointi, myös viimeksi pöydätty Linnankadun asuinrakennus, ja samaten pöydätty mustan tiilimöhkäleen rakennuslupa Raunistulaan.

Kokous alkoi kuitenkin toriparkkityömaan katselmuksella. Paitsi että emme katsoneet työmaata kuin ikkunasta. Etukäteen kyllä uumoilin että viedäänkö meidät Turun virallisena rakennusvalvontaviranomaisena oikeasti paikan päälle katsomaan vai pidetäänkö meille powerpoint- esitys toimistossa. No sehän oli tietenkin tämä viimeksimainittu vaihtoehto. Ajoluiskojen pettäminen on todellinen riski, jonka myös rakennusmestari tunnusti. Mitenkään savimaan pettämistä ei pysty estämään, muuten kuin ajamalla lisää maata. Kertakaikkiaan ei tunnu vakuuttavalta. Tuntui väki sinänsä asiantuntevalta, mutta en ymmärrä miksi saimme vain suullisen tilannekatsauksen, emmekä esim. ole missään vaiheessa saaneet kirjallista tietoa Kauppatorin alle rakennettavasta maailman suurimmasta aurinkoenergian varastosta. Emme myöskään katselmuksessa. 

Pyysin siellä Skanskan toimistolla että pitäisimme säännöllisiä katselmuksia ja meidät pidettäisiin rakennusvalvonta viranomaisena ajan tasalla. Puheenjohtajamme ei sanonut ei, vaikkei suoraan luvannutkaan. Mutta laiminlyömme vastuumme jos emme pidä kiinni tilanteen tarkasta seurannasta.
Sehän oli sinänsä erikoinen tilanne, kun rakennuslupaa myöntämässä ollut kokoomuslainen istuu samalla siinä yrityksessä toisens omistajana, joka sai aurinkoenergian varastourakan. Hänen varsinainen jäsenensä oli esteellinen, mutta urakkasopimuksen bägännytkö sitten ei ollut. Nää on näitä. Massiivinen taloudellinen hyöty toriparkista koituu muutamille harvoille ja tavalliset turkulaiset maksavat viulut.

Itse kokouksessa oli uudestaan listalla se, onko esim. Ruissalon Y-hoviin suunnitellut pätevä. Lautakunta ei jostain syystä ollut vakuuttunut rakennustoimialan perinpohjin tuntevan valvontajohtajamme ympäristöministeriön ohjeisiinkin perustuvasta näkemyksestä, että normeista lipsuminen urakoita suunnittelevien ja toteuttavien kohdalla näkyy lisääntyvänä työmääränä. Tämän nostin esiin kokouksessa, että itse arvostaisin asiantuntijan mielipidettä. Rakennusvalvonnan ruuhkautumisesta oli myös vastikään iso juttu Turun Sanomissa.

Mähän oon kirjoittanut siitä että Turun nuorisovaltuustoon pitäisi saada laajempi edustus turkulaisnuorista. Sen eteen teimme nuorisolautakunnassa paljon töitä. Nuorisovaltuustoon äänestetään paljon hyvintoimeentulevien perheiden nuoria ja tätä taustaa vasten olikin ikävä kyllä odotettavissa, että nuorisovaltuuston edustaja lautakunnassa piti varsin kokoomuslaisia puheenvuoroja siitä että tarviiko niitä normeja aina noudattaa niin prikulleen. Eli aika tarkalleen tätä normienpurkutalkoojuttua tuli. No, lautakunta ilmeisimmin tarvitsee vieläkin kättä pidempää matskua päätöksensä tueksi, ja pätevyyden arviointi otetaan uudelleen valmisteluun. Toivottavasti tällä kertaa niin ettei ole vastaansanomista.

En ollut valmistellut esitystä Linnankatu 55:een tulevan asuinrakennuksen kohdalle. En kyllä ole tyytyväinen nyt paikalle tulevaan rakennukseen. Sisältäpäin kyllä näkymät ovat kivoja, mutta minusta pitää ajatella myös ulkopuolella olevia.

Viime kokouksessa vihreiden Wessmanin palautusesitys Raunistulaa hallitsemaan rupeavan tiilikerrostalon rakennusluvasta hävisi 7-4 ja se päätettiin pöydätä seuraavaan kokoukseen. Olin 10.1. kokoukseen valmistellut hylkäysesityksen. Olin tosi iloinen, kun sain kaikki vihreät ja perussuomalaisten Laakson taakseni. Lukemat olivat tutut 8-5, lupa myönnettiin. Musta raunistulalaisten ja virusmäkeläosten mielipiteelle alueensa kaupunkikuvan säilymisestä olisi pitänyt antaa arvoa ja jätin eriävän mielipiteen kuten muutama muukin. Vetosin esityksessäni maankäyttö- ja rakennuslakiin.

Kiinnitin huomiota noissa viranhaltijoiden päätöspöytäkirjoissa siihen, että jokainen toimialajohtajan tekemä päätös oli poikkeamispäätös. Liikkumavara poikkareissa on hyvin rajattu.
Tässä pari kuvaa toriparkkityömaasta. Vaiheessa on, kovin vaiheessa.

Eva-Liisa Raekallio