Olin 12.4. puhumassa Helsingissä Aleksanteri-instituutin tilaisuudessa "Kärkiä, huippuja, hallintohäkkyröitä -vai vaihtoehtoja tiedepolitiikalle" ja siitä tehty juttusarja julkaistiin tänään politiikasta.fi-lehdessä.  Mukana ovat myös professori Jaakko Hämeen-Anttila ja Antti Hautamäki.

Jutusta oli editointivaiheessa jätetty pois mainintani Vasemmistoliiton roolista yliopistolain eduskunnan käsittelyssä 2009. On upea juttu että Vasemmistoliitto ainoana olisi hylännyt lain, ja minusta siitä pitäisi mainita aina kun on mahdollisuus. Tässä alla linkki juttusarjaan, ja myös oma juttuni editoimattomana :D

http://politiikasta.fi/tag/yliopistokevat-2016/

Kenen ehdoilla yliopistopolitiikkaa tehdään?

Yliopistojen talous on vaakalaudalla koulutusleikkausten myötä, mullistukset ovat kuitenkin osa jo pidempään jatkunutta kehitystä. Vuonna 2010 voimaan astunut yliopistolaki oli käännekohta.

Yliopistolakimuutosta puolustettiin yliopistojen autonomian lisääntymisellä. Valtiosidonnaisuus näyttäytyi tämän retoriikan mukaan negatiivisena ja yrityssidonnaisuus positiivisena. Onkin tärkeä huomio, ettei sidonnaisuus sinänsä ollut vastustettava asia vaan valtion rooli. Näillä muodoin kyseessä oli puhtaasti uusliberalistinen uudistus.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tietojen mukaan yliopistouudistukseen liittyneiden yliopistojen keräämien yksityisten pääomasijoitusten valtion vastinrahaan oikeuttaneeksi määräksi tuli 332 miljoonaa euroa vuosina 2008–2013 ja sitä vastaavaksi valtion vastinrahoituksen määräksi suhteella 2:5 muodostui 831 miljoonaa euroa. Yksityisen pääoman keräämisestä palkitaan jo kolminkertaisesti uuden, kesäkuussa 2017 päättyvän varainkeruun tulosten perusteella.

Perustuslakimme turvaa tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapauden. Tieteen vapauteen kuuluu mm. sen harjoittajan oikeus valita tutkimusaiheensa ja menetelmänsä. Nyt eniten yritysrahaa keränneet yliopistot palkitaan lisäinvestoinneilla, ja yliopistot hankkivat rahoitusta myös liiketoiminnasta kuten yhä kasvavasta koulutusviennistä ja pääomatuloista. Yliopistot voivat tehdä konkurssin, ja yt-neuvotteluista onkin tullut yliopistojen arkipäivää. 

Yliopistot on lain myötä viimeistään asetettu samalle viivalle yritysten kanssa. Yliopistojen rahoitusperustaa oli kuitenkin muutettu tulospainotteiseksi jo aiemmin, ja yliopistoväen erilaiset tutkimustyöstä irralliset raportointivelvollisuudet veivät yhä enemmän yliopistolaisten työaikaa. Silloinen opetusministeri Henna Virkkunen korosti, miten yliopistolaki pelastaa yliopistot. 

Henkilöstön virkasuhteet työsuhteiksi

Eräs yliopistolain kouriintuntuvimmista seurauksista on nyt nähty henkilöstön yt-neuvottelujen ja irtisanomisten myötä. Lain 4. luvun 29§ mukaan henkilöstön palvelussuhde on työsuhde. Sen nähtiin antavan yliopistoille paremmat edellytykset kannustavan henkilöstöpolitiikan harjoittamiseen. 

Helsingin yliopistossa on tänä keväänä toteutettu kannustavaa henkilöstöpolitiikkaa lain hengessä, ja päätetty irtisanoa lähes tuhat ihmistä, ja kaikkiaan Suomen yliopistoissa on käyty jo 25 yt-neuvottelut vuoden 2012 jälkeen. Henkilöstön määrä on vähentynyt lähes 4 000:lla. Itä-Suomen yliopistossa neuvottelut ovat jo kuudennet ja Tampereen teknillisessä yliopistossa kahdeksannet. Tampereen yliopisto ilmoitti huhtikuun alussa omista yt-neuvotteluistaan. 

Yliopiston hallitukseen ulkopuolisia

Alkuperäisen lakiesityksen mukaan hallituksen enemmistö haluttiin yliopistojen ulkopuolelta. Kiintoisaa on, että ulkopuoliset jäsenet haluttiin juuri elinkeinoelämän piiristä; peräänkuulutettu yhteiskuntasidoksen tiivistäminen olisi voinut tarkoittaa esim. kansalaisjärjestöjen edustusta. Ehdotettu kokoonpano kuitenkin oli perustuslain vastainen, Suomen kaikkien oikeustieteellisten tiedekuntien dekaanien kannanotto nosti tämän esiin. 

Sain kannanoton Turun dekaanilta levitettäväkseni medialle, vastaanotto tiedotusvälineissä oli erittäin vaisua. Oikeusoppineiden reaktio tuotti lopulta tulosta, ja lakiesitys muuttui perustuslakivaliokunnassa. Tyypilliseksi hallituskokoonpanoksi muodostui yliopistolaisten enemmistö lukemin 60%- 40%, joka on yleisesti käytössä. 

Yliopistolain vaikutuksista opiskelijoille

Lakimuutos mahdollisti opintojen maksullisuuden EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Tätäkin uudistusta perusteltiin kansainvälisyyden ja koulutusviennin lisäämisellä. Viime hallituksen opetusministeri Krista Kiuru esimerkiksi totesi pitävänsä tärkeänä, että esteet suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymiseltä poistetaan. Paljon vähemmän puhuttiin siitä, miten koulutus tässä retoriikassa mielletään tuotteena siinä missä muutkin teollisuustuotteet.

Monet yliopistot alkavat periä maksuja syksystä 2017 alkaen. Helsingin yliopistossa maksetaan jopa 25 000 euroa lukuvuodelta. Perustuslakimme 6§:n 2 momentti linjaa, ettei ketään ilman hyväksyttävää syytä saa asettaa eri asemaan esim. kansalaisuuden perusteella. Onkin aiheellista kysyä, miksi suomalaiset opiskelijat saisivat vapautuksen lukukausimaksuista. Päinvastoin, kun yliopistojen rahoitus on yritysrahan lisääntymisen myötä suhdanneherkällä pohjalla, yliopistot alkavat nopeasti katsoa rahoituslähteitä läheltä.

Suomen linjaukset noudattivat yleistä kehitystä. Lakiluonnos mainitsi kymmenen maata, joissa yliopistojen asema on murroksessa tai jo irrotettu valtiosta. Uudistuksilla pyrittiin laajentamaan yliopistojen toimintavapautta. Akateemisten arjessa todellisuus on hyvin erilainen.

Koulutuspoliittisesta aktivismista –opiskelijatoiminnan aika

Yliopistolaki kävi läpi lausuntokierroksen, ja 1.12.2008 mennessä lausuntoja antaneet tahot olivat opetusministeriön mukaan enimmäkseen sitä mieltä, että luonnos on hyvin valmisteltu. Esimerkiksi Helsingin yliopisto katsoi, että yliopistojen ääntä on kuultu kiitettävällä tavalla. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi yliopistolain vastainen työ alkoi juuri Helsingistä, yliopistolaisten keskuudesta, ja miksi vastarinnan ytimessä oli ihmisten reaktio siihen, ettei heitä oltu valmistelussa kuultu. Esimerkiksi virkasuhteiden muuttaminen työsuhteiksi sai kritiikkiä, mutta sitä ei noteerattu.

Virallinen keskustelu oli lakia ja sen valmistelua kiittävää myös opiskelijoiden keskuudessa. Esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitus suorastaan kiitti 26.9.2008 antamassaan lausunnossa opetusministeriötä lain valmistelusta yhteistyössä yliopistoyhteisön kanssa. Ylioppilaskuntien toiminta jatkoi samalla linjalla myös keväällä 2009; Turussa TYY oli huolissaan käytännössä ainoastaan hallitusenemmistön säilymisestä yliopistoyhteisöllä.

Valtakunnallinen opiskelijatoimintaverkosto syntyi tilanteessa, jossa opiskelijat huolestuivat edunvalvojiensa passiivisuudesta.  Yliopistolain vastainen Opiskelijatoiminta levisi vuodenvaihteessa 2008-2009 nopeasti ympäri Suomen.  Sitä pyörittivät pääasiassa opiskelijat, henkilökuntaa oli mukana varsin vähän. Liike oli poliittisesti sitoutumaton, vaikka vasemmisto-opiskelijat vastasivatkin käytännössä yksin yliopistolain vastustamisesta. Olin itse Turun yliopiston vasemmisto-opiskelijoiden hallituksessa.

Olin alkuvuodesta 2009 aloittanut työt Vasemmisto-opiskelijoiden pääsihteerinä, ja aloin vetää Opiskelijatoimintaa Turussa; järjestin keskustelutilaisuuden, jossa oli puhumassa myös yliopiston professori ja tutkija, ja olin myös päävastuussa mielenosoituksen järjestämisestä 17.2.2009. 

Valtakunnallista opiskelijatoimintaa määritti alusta asti yhteistyö; toiminnan samanaikaisuus. Näimme hyvin tärkeäksi, että toimimme kaikissa yliopistokaupungeissa samaan aikaan ja samalla tavalla. Koimme että koordinaatio vahvistaa yhteistä viestiä, ja yleinen mielipide saadaan lain vastustajien puolelle.

Suomen yliopistokaupungeissa järjestettiinkin mielenosoitukset samana päivänä, ja ne saivat tilaa mediassa meidän määrittelemällämme tavalla. Opiskelijatoiminnan kevään eräänlainen huipentuma koettiin ”Mustana perjantaina” 13.3., jolloin järjestettiin Helsingissä valtakunnallinen mielenosoitus. Keskustelu kuitenkin tyrehtyi kevään kuluessa ja kesäkuussa 2009 koettiin valtaisa pettymys, kun eduskunta hyväksyi yliopistolain, poikkeuksena Vasemmistoliitto.

Koulutusleikkausten vastaisesta työstä kuluneena vuonna

Valtakunnallinen Koulutuslakkoliike käynnistyi viime syksynä, ja sen toiminnassa on ollut paljon samoja piirteitä Opiskelijatoiminnan kanssa, jos kohta erojakin. Alkusysäyksenä toiminnalle olivat hallituksen koulutusleikkaukset, ja myös virallisen keskustelun reagoinnin hitaus. 

Koulutuslakon toiminta oli Opiskelijatoimintaa laajempaa, käsittäen muutkin koulutusasteet yliopiston lisäksi, ja mukana olikin ihmisiä paitsi yliopistoilta, myös opettajia ja päiväkotien henkilökuntaa. Ammattiliittojen edustajia oli myös mukana. Osallistuin itse Helsingissä viime syksynä valtakunnalliseen liittojen jäsenistön ulosmarssia 1.12. suunnitelleeseen kokoukseen. Ulosmarssi ei toteutunut, mutta ympäri maata järjestettiin tuona päivänä mielenilmauksia.

Useiden ammattiliittojen, kuten OAJ:n, johtoportaassa oli kannatusta yhteistyölle liikkeen kanssa, haasteena oli ammattiliittojen jäsenistön saaminen mukaan toimintaan laajassa mitassa. Se olisi mielestäni ollut täysin keskeistä toiminnan onnistumisen, ja sen pitkän tähtäimen vaikutusten kannalta. 

Ideaalitilanne olisi, että kritiikki kumpuaisi virallisilta tahoilta. Mikäli vastarinta näyttäytyy pelkästään pienten, epävirallisten ryhmien projektina, se saa suuren yleisön, yliopistolaisista puhumattakaan, vierastamaan toimintaa eikä se tällöin palvele vastarinnan perimmäistä tarkoitusta; sitä että pohdittaisiin kestäviä vaihtoehtoja nykyiselle koulutuspolitiikalle ja löydettäisiin ne. Sitä, ettei Koulutuslakon toiminta käynnistynyt mistään virallisesta instanssista, voidaan jo itsessään pitää koko vastarinnan marginaalisuutta selittävänä tekijänä. 

Yliopistojen henkilökuntaa oli mukana toiminnassa, esim. Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kaikki professorit näyttivät esimerkkiä ja allekirjoittivat leikkaukset tuominneen kannanoton, joka valmisteltiin Koulutuslakon puitteissa liikkeessä toimineiden yliopistolaisten työnä. Kannanotot aiheesta keräsivätkin satoja henkilökunnan allekirjoituksia.

Yliopistojen ja tieteen tulevaisuudesta

Yliopistojen pelastajaksi mainostettu taloudellinen autonomia tarkoittaa tässä tapauksessa  epävarmaa rahoitusta. Toisaalta väitteet siitä, ettei Suomella ole varaa ylläpitää nykyisenkaltaista yliopistoverkkoa ja korkeakoulutusjärjestelmää, ovat saaneet kovan kolauksen Panamapapereiden myötä.

Yliopistojen tehtävä ei ensisijaisesti ole hyödyttää yhteiskuntaa yksinomaan taloudellisin mittarein tarkasteltuna, vaan tuottaa tietoa sen itsensä vuoksi. Sivistyksellä pitäisi olla itseisarvo. Tällä hetkellä vain kaupallisesti sovellettava tieto ja tutkimusalat määräytyvät arvokkaina; nykyinen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen haluaa lisätä talouskasvua kehittämällä yliopistotutkimuksen bisnesulottuvuutta.

Yksityisten yritysten oikeutettuna päämääränä on tuottaa voittoa. On luonnollista, että yritykset pyrkivät rahoittamaan vain taloudellisesti sovellettavaa tukimusta. Humanistiset, ja yleensä kaupalliselta soveltuvuudeltaan heikot tutkimusalat jäävät kuitenkin tässä kehityksessä nopeasti jalkoihin.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          Eva-Liisa Raekallio

Kirjoittaja on turkulainen pätkätyöläinen, kasvatustieteilijä ja aktivisti, joka veti keväällä 2016 jo toisen lukupiirinsä yliopiston asemasta yhteiskunnassa.

Lukemista:

Yhteinen yliopisto. Mikko Jakonen & Jouni Tilli, (toim). Tutkijaliitto (2011)
Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. Tuukka Tomperi (toim.) Tampere:Vastapaino (2009)
Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa : managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana / Risto Rinne, Arto Jauhiainen, Hannu Simola, Reeta Lehto, Annukka Jauhiainen, Anne Laiho(2012)

Tässä alla eilen helatorstaina Turun Sanomissa julkaistu Saskan ja minun mielipide.


Kaupunginhallituksen leikkausesitykset vaarantavat nuorisotyön Turussa

Turun kaupunginhallitus on esittänyt kokouksessaan 29.3. nuorisolautakunnalle 300 000 euron sopeutuksia kuluvan vuoden menoihin. Hallituksen mukaan tavoite voidaan täyttää menoleikkauksin ja tuloja kasvattamalla.

Vaikka esitetty rahasumma, 300 000 euroa, voikin kaupungin talouden mittakaavassa kuulostaa vähäiseltä, on se Turun nuorille todella merkittävä. Mikäli summa joudutaan ottamaan kokonaisuudessaan lautakunnan määrärahoista, tarkoittaisi se vääjäämättä nykyisten nuorisotalojen ja -tilojen sulkemisia sekä irtisanomisia. Tulojen kasvattaminen on taas epärealistista taloustilanteessa, jossa monet lapsiperheet ja nuoret kamppailevat taloudellisten huolien kanssa.

Nuorisolautakunta ja nuortenpalvelut ovat hoitaneet talouttaan viime vuosina esimerkillisesti. Investoinneista on nipistetty, ulkopuolista rahoitusta hankittu ja Seikkailupuisto on rikkonut kävijä- ja tuloennätyksiään. Määräaikaisia työsuhteita ei ole jatkettu, eikä työntekijöitä ole vakinaistettu. Turussa koulutetaan jatkuvasti nuorisotyön ammattilaisia, joilla ei ole varmaa työpaikkaa. Lautakunta ja nuortenpalvelut ovat voineet toteuttaa Turun nuorisotyötä kohtuullisesti, mutta vain kohtuullisesti. Nyt esitetty lisäsopeutus, jollaiseen ei vielä hetki sitten nähty minkäänlaista tarvetta, vaarantaa nuorisotyön Turussa.

Kaupunginhallituksen sopeutusesitys tuodaan seuraavaksi kaupunginvaltuustoon. Me allekirjoittaneet vetoamme valtuustoon, että esitetystä 300 000 euron lisäsopeutuksesta luovutaan joko kokonaan tai että sitä kohtuullistetaan jakamalla se useammalle vuodelle tai leikkaamalla sen summasta. Turun kaupungin nuorisotyö on koko maan tasolla esimerkillistä ja toteuttaa kaupungin strategisia tavoitteita nuorten osallistamisesta, työllistämisestä sekä syrjäytymisen ehkäisystä. Tästä työstä leikkaamalla syntyisi vielä pitkä lasku.

Saska Heino, nuorisolautakunnan jäsen (vas.)
Eva-Liisa Raekallio, nuorisolautakunnan jäsen (vas.)

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/865431/Leikkausesitykset+vaarantavat+nuorisotyon+Turussa

Vappupuhe

Vappua juhlittiin Turussa hyvissä tunnelmissa ja kauniissa säässä. Vipun vpj Eva-Liisa Raekallio piti toverihaudoilla puheen heti vapunpäivän aamuna.

**************************

Rakkaat toverit,

Tänään kunnioitetaan luokkataistelun uhreja. Vapun sanoma jää liian usein hulinan varjoon, näinä aikoina on entistä tärkeämpää muistaa, mistä kaikki alkoi.

Työväen vapun historia alkoi Yhdysvalloissa 1.5. vuonna 1886, kun sikäläiset työläiset ja ammattiliitot lakkoilivat ja vaativat 8 tunnin työpäivää. Tänä vuonna tuon päivän muistojuhlaan on todellakin aihetta, Labor Daysta on kulunut tasan 130 vuotta. Vuodet ovat siis vierineet, mutta viime eduskuntavaalien jälkeen valittu oikeistohallitus on palauttanut historian elävänä mieleen.

Ammattiliitot ovat kohdanneet työnantajien kovan sanelupolitiikan, kun Suomen kilpailukykyä kasvatetaan tinkimällä tavallisten työläisten työehdoista, ja pienituloisten ja köyhien tilanne vaikeutuu jatkuvasti omistajien ja rikkaiden rikastuessa. Suomalaisen vasemmiston yhdessä rakentamaa hyvinvointivaltiota murennetaan ja yhteistä veropohjaa rikotaan harvojen hyödyksi samaan aikaan, kun Suomea pilkotaan osiin ja myydään ulkomaisille sijoittajille. Olemme monella tavalla palanneet takaisin 1800-luvulle.

Tänä vuonna on kulunut 98 vuotta Suomen sisällissodasta. Historia toistaa tässäkin itseään. Kuilu suomalaisten välillä syvenee oikeistopolitiikan seurauksena ja maahanmuuttokriittisyys lisääntyy. Ihmiset näkevät yhä useammin toisensa viholllisina, kun syyllinen ihmisten pahoinvointiin löytyy valtapolitiikasta. Nykysuuntaukselle on kuitenkin olemassa vahvan vasemmiston vaihtoehto.

Historia kertoo meille paljon, kun vain maltamme kuunnella. Suomalaiset selvisivät sisällissodasta ja rakensivat sotien jälkeen suomalaisen hyvinvointivaltion vahvan vasemmiston ja ammattiliittojen voimin. Me voidaan tehdä se taas, tästäkin savotasta selvitään kun yhdistetään voimamme.

Täällä toverihaudoilla on helppo muistaa, miksi työ tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta on nyt vuonna 2016 yhtä välttämätöntä kuin vuonna 1918. Seuraavia vaaleja ja yhdessä vahvemman vasemmiston vaalivoittoa kohti!

Tässä alla nuorisolautakunnan vastalause  kaupunginhallituksen päätökseen 300 000 euron säästötavoitteeseen, johon minä ja Saska vaikutimme myös aika tavalla. Tärkeintä että vastalause oli lautakunnan yhteinen. Sen alla tiedote nuorten äänestysaktiivisuuden lisäämisestä nuorisovaltuustovaaleissa.

Vasemmistoliiton edustaja kaupunginhallituksessa oli tehnyt vastaesityksen, ja jättänyt säästöpäätöksestä eriävän mielipiteensä.

*********************

Nuorisolautakunta päätti merkitä asian tiedoksi.Samalla Nuorisolautakunta esittää kaupunginhallitukselle vastalauseensa kaupunginhallituksen kokouksessa 29.3. § 119 tekemään 300 000 euron säästöesitykseen. Säästöesitys uhkaa nuorisotyön toteuttamista vaarantaen henkilökunnan jaksamisen ja tilojen aukipitämisen sairaus- ja muissa poissaolotapauksissa. 

Nuortenpalveluiden tarve sijaisille on jo nykyisellään suuri. Lisäsäästöt heikentäisivät henkilöstön jaksamista ja nuorisotyön sekä kaupungin strategisten tavoitteiden saavuttamista. Nuorisotyö ennaltaehkäisee ongelmia, sen edellytykset pitää turvata. Nuorisotoimen mahdollisuudet työllistää myös sijaisia tulee varmistaa ja säästö- ja henkilötyövuositavoitteet pitää asettaa tältä pohjalta.  

Jäljellä olevasta leikkaustarpeesta osa voidaan osa kattaa esim. työntekijöiden koulutuksia vähentämällä mutta yli puolet edellyttäisi joko kuuden (6) henkilötyövuoden vähentämistä tai tiloista luopumisia (Teräsrautela, Nukkumajoki, Olympiasauna, Vartiovuori).

******************************

TIEDOTE Julkaisuvapaa 21.4.

Nuorten äänestysaktiivisuutta lisättävä nuorisovaltuustovaaleissa


Turun nuorisovaltuuston vaalit järjestettiin marraskuussa 2015. Vaaleissa annettiin ääniä yli 5000, joista hylättiin 188. Kokonaisäänestysprosentti oli 45 %. Koulujen ja oppilaitosten äänestysprosentti oli alimmillaan 8 % ja ylimmillään 98,5 %.

Äänestysprosentissa on näin ollen erittäin huomattavia eroja koulu- ja oppilaitoskohtaisesti. Nuorisovaltuustovaalien tavoitteena tulisi olla nuorten totuttaminen äänestämiseen ja yleisesti äänestyskynnyksen madaltaminen. Kun äänestämisestä tulee varhain rutiini, sen kautta oppii vaikuttamaan myös täysi-ikäisenä.

Vasemmistoliiton edustajat nuorisolautakunnassa ovat huolissaan äänestysprosentin eroista ja peräänkuuluttavat toimia sen tasapainottamiseksi. "Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, kun eriarvoisuus lisääntyy ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita on entistä enemmän, on aiempaakin tärkeämpää tukea kaikkien nuorten osallistumista yhteiskuntaan ja kansalaiskasvatusta", sanoo nuorisolautakunnan jäsen Eva-Liisa Raekallio. "Kouluihin ja oppilaitoksiin pitäisi viedä viestiä siitä, mihin äänestämisellä voi vaikuttaa ja miksi se on tärkeää. Äänestysprosentin vaihtelu kertoo siitä, että kehitettävää on paljon", toteaa puolestaan nuorisolautakunnan jäsen Saska Heino.

Eva-Liisa Raekallio ja Saska Heino esittävät, että nuorisolautakunnalle tuodaan marraskuun kokoukseen 2016 mennessä lista yhtenäisistä käytännöistä, jotka vaalit järjestävien koulujen ja muiden oppilaitosten on toteutettava aiempaa tasaisemman äänestysaktiivisuuden saavuttamiseksi.

Lisätiedot:

Eva-Liisa Raekallio

puh. 040-2473913

Saska Heino

puh. 040-5032524

Terveisiä kaupunginvaltuustosta

Maanantaina 11.4. olin paikkaamassa Li Anderssonia ja listalla oli työllistämiseen tarkoitettujen määrärahojen lisäys. Valtuuston listalla oli esitys miljoonasta eurosta lisää työllistämistoimenpiteisiin. Aiemmin tänä vuonna on myönnetty yrityksille suunnattuja rahoja. Toivoa sopii, että sieltä löytyisi rahalle vastinetta ja oikeasti töitäkin. 

Tein tätä edeltävässä valtuuston kokouksessa valtuustoaloitteen siitä, että myös kolmannen sektorin eli yhdistysten ja kaupungin palkkatukitoimia jatkettaisiin ja niihin myönnettäisiin varoja. Valtuustoryhmämme oli kokonaisuudessaan esityksen takana.

Asia on minusta tärkeä, sillä nyt palkkatukirahat kolmannelta sektorilta puuttuvat kokonaan ja sen myötä kaivatut työpaikat. Näitä rahoja ei Te-keskuksessa ole ollut maaliskuun alun jälkeen!
Aloitteeni oli käsitelty yllättäen pikapikaa (hyvä juttu sinänsä) työllisyystoimikunnassa, jonka varajäsen olen itsekin. Päätöksessä todetaan jotenkin niin, että aloite on huomioitu ja esitys menee eteenpäin ilman tuota minun lisäystäni.Jatkoin siksi nyt valtuustossa tästä aiheesta.

Tein muutosesityksen jossa myönnettäisiin 500 000€ lisää rahaa työllisyysmäärärahoihin, palkkatukimäärärahoja kolmannelle sektorille ja kaupungille.
Se hylättiin. Seuraavana päivänä selvisi, että valtuustossa myönnetyistä lisärahoista ei mennyt mitään Te- keskuksen työllistämiskäyttöön. 

Täytyy jatkaa asian tiimoilta seuraavissa valtuustoissa. Tosiasia nimittäin on, ettei kolmannelle sektorille eli yhdistyksiin voida nyt palkata keväällä ketään. Rankkaa ja ikävää.

Riikka Oksanen
Vipu ry
pj.

Raporttia Turun kasvatus- ja opetuslautakunnan kokouksesta 6.4.2016

Kasvatus- ja opetuslautakunta kokoontui 6.4.2016 käsittelemään mm. perusopetuksen tuntijakoa, lausuntoa varhaiskasvatuksen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta ja päivähoidon ryhmäkokojen kasvattamisesta ja perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksuja.
Perusopetuksen tuntijako 1.8.2016 alkaen

Elokuun alusta muuttuva perusopetuksen opetussuunnitelma on nostattanut keskustelua perusopetuksen tuntijaosta ja siitä on kiistelty alkuvuoden ajan sekä suomenkielisessä varhaiskasvatus- ja perusopetusjaostossa että kasvatus- ja opetuslautakunnassa.

Kokoukseen oli tuotu pohjaesitys, jossa kaikille perusopetuksen oppilaille jokaisessa Turun peruskoulussa annetaan opetusta 226 vuosiviikkotuntia (1vvt = n. 38h). Opetussuunnitelman määrittelemä minimi vuosiviikkotuntimäärälle on 222. Ylimääräisten 4 vuosiviikkotunnin käytöstä koulut saavat päättää itse siten, että 3 vvt suunnataan luokille 1-6 ja 1 vvt luokille 7-9. Aiemmin vuosiviikkotuntien vaihtelu eri koulujen välillä oli jopa 14 vuosiviikkotuntia.

Lisäksi päätettiin, että A2-kielet ovat muun tuntijaon ylittäviä tunteja. Yläkouluissa A2-kielet voidaan opettaa joko valinnaisaineen asemesta tai poikkeuksellisesti yhteisen tuntijaon ylittävinä. B2-latina rinnastetaan tässä suhteessa A2-kieliin. Poikkeuksen muihin A2-kieliin muodostaa vapaaehtoinen ruotsi, joka osittain tai kokonaan korvaa 6. luokalta alkavan pakollisen ruotsin.
Ryhmämme kannatti esitystä ja painotti sitä, että erityisluokkien koulunkäyntiohjaajien määrä tulee pitää vähintään nykyisellä tasolla myös tulevaisuudessa.

Lausunto varhaiskasvatuksen subjektiivisen oikeuden rajaamisesta, suhdelukujen muuttamisesta ja asiakasmaksulain toimeenpanosta Turussa

Kannatimme tässä asiassa demareiden kanssa yhteistyössä laadittua lausuntoehdotusta, jossa kaupunginhallitusta vaaditaan luopumaan sekä varhaiskasvatuksen subjektiivisen oikeuden rajaamisesta että päivähoitohenkilökunnan suhdelukujen muuttamisesta. Lisäksi lausunnossa todettiin, että asiakasmaksulaista ei ole eduskunnan päätöstä, joten sen käsittely ei ole vielä ajankohtaista.

Äänestyksessä vas-ryhmämme lisäksi lausunnon puolesta äänestivät sdp:n, vihreiden ja perussuomalaisten edustajat. Toimialajohtaja Jalosen pohjaesityksen puolesta äänestivät kokoomuksen ja rkp:n edustajat. Äänet 8-5.

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksut 1.8.2016 alkaen

Esitimme, että perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksut pidetään ennallaan. Olemme vastustaneet asiakasmaksujen korotuksia, koska niillä yritetään paikata taloudellista tilannetta, joka on muodostunut veronalennusten (yhteisövero, varallisuusvero, valtion tulovero) seurauksena. Tuloeroja tulee tasata progressiivisella verotuksella, ei asiakasmaksuilla.

Iltapäivätoiminnan maksut kuormittavat lapsiperheiden ja etenkin usean lapsen perheiden taloutta raskaasti. Maksujen korotuksen seurauksena monet perheet saattavat jättää käyttämättä iltapäivätoimintapalvelua, tämän ovat myös palvelun tuottajat todenneet.

Demarit esittivät kompromissina 15%:n korotusta. Pohjaesityksen korotusprosentti oli 25-26%. Muutosesityksemme hävisi ensimmäisen äänestyksen demareiden esitykselle, toisessa äänestyksessä demareiden esityksen puolesta äänestivät vasemmisto, vihreät, ps ja rkp. Ainoastaan kokoomus kannatti suurempaa korotusta. Äänet 9-4.

Lisäksi päätettiin maksuhuojennusrajoista, jolloin tietyn tulotason alittavilta perheiltä ei peritä maksua lainkaan tai maksua huojennetaan 25%. Tämän muutoksen takia iltapäivätoiminnan laskutusprosessia muutettiin niin, että Turun kaupunki huolehtii palveluntuottajien asiakkaiden laskutuksesta. Läsnä olevien lasten mukaisesti kertyneen maksutuoton Turun kaupunki tilittää edelleen palveluntuottajalle.

Terveisin
Aki Haapanen
Riikka Oksanen
K-O lautakunnan jäsenet (vas)

Tässä alla tämän päivän Turun Sanomissa ilmestynyt minun ja helsinkiläisen filosofin Thomas Wallgrenin mielipide.

********************************

Suomella ei ole varaa leikata sivistyksestä

Lähes 10 000 ihmistä osoitti Helsingissä lauantaina 12.3. mieltään hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Paria päivää aiemmin opiskelijat osoittivat näkyvästi mieltään opintotuen leikkauksia vastaan. Viime joulukuussa järjestettiin ympäri maata mielenosoituksia koulutusleikkauksia vastaan. Helsingin yliopisto päätti vastikään irtisanoa lähes 1000 ihmistä, Åbo Akademi irtisanoo yt-neuvottelujensa tuloksena melkein sata ihmistä.

Hallitusohjelman miljardileikkaukset ovat kohdistuneet koko yhteiskuntaan todella raskaina, ja yliopistoissa niiden vaikutukset koetaan nyt erityisen vaikeina. Yliopistoja on kuitenkin myllerretty jo pidempään. Vuonna 2010 voimaan astunut yliopistolaki muutti yliopistojen rahoituspohjan epävarmaksi irrottamalla ne valtiosta ja lisäämällä niiden riippuvaisuutta yritysrahasta.

Yliopistolaki myös muutti yliopistojen virkasuhteet työsuhteiksi helpottaen näin henkilöstön irtisanomista. Päätöksen seuraukset ovat nähtävissä. Yliopistojen jatkuvasti heikkenevä taloustilanne on siis pitkälti seurausta jo yliopistolaista, ja leikkaukset ajavat yliopistoja entistä ahtaammalle. Kaikkien opiskelijoiden lukukausimaksut ovat nopeasti edessä helppona rahoituksen lähteenä.

Yliopistolakia puolustettiin aikoinaan julkisuudessa keinona vahvistaa yliopistojen autonomiaa, ja lisätä niiden mahdollisuuksia päättää omista asioistaan. Silloinen opetusministeri Henna Virkkunen korosti, miten yliopistolaki pelastaa yliopistot. Totuus on faktojen valossa toinen. Kyse on siitä, että markkinavoimat ja valtio kolonisoivat yliopistoja.

On syytä pohtia vakavasti, mikä on yliopistojen ja tieteellisen tutkimuksen tulevaisuus tilanteessa, jossa rahoituspohja heikenee paitsi leikkausten myötä, myös yritysrahan epävarman luonteen seurauksena. Yritykset luonnollisesti investoivat tulokseltaan varmaan tutkimukseen, josta on saatavissa nopea taloudellinen hyöty.

Miten käy esimerkiksi humanistisille aineille kuten historialle ja filosofialle yhteiskunnan taloustilanteen vaikeutuessa, kun yritysrahan suhdanneherkkyys vaikuttaa yritysten investointihalukkuuteen hyvinäkin aikoina? Leikkausten vastapainoksi suunnitellut veronkevennykset tulevat toteutuessaan heikentämään yliopistojen rahoituspohjaa entisestään.

Suomesta rakennettiin hyvinvointivaltio nimenomaan verovaroin. Kaikki, varakkaatkin, osallistuivat tasa-arvoisen yhteiskunnan luomiseen. Korkeakoulutus oli mahdollista kaikille maksukyvystä riippumatta. Nyt säästötalkoot koskevat vain osaa kansasta. Kohta vain hyvätuloisten perheiden lapset voivat hankkia korkeakoulutuksen. Koulutuksesta ja yliopistoista leikkaamalla säästetään kansakunnan tulevaisuudesta. Tähän ei Suomella ole varaa.

Eva-Liisa Raekallio, turkulainen opetusalan pätkätyöläinen ja aktivisti vuosimallia 2009 ja 2016
Thomas Wallgren, filosofian dosentti, yliopistonlehtori, Helsinki