sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Tässä alla tämän päivän Turun Sanomissa ilmestynyt minun ja helsinkiläisen filosofin Thomas Wallgrenin mielipide.

********************************

Suomella ei ole varaa leikata sivistyksestä


Lähes 10 000 ihmistä osoitti Helsingissä lauantaina 12.3. mieltään hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Paria päivää aiemmin opiskelijat osoittivat näkyvästi mieltään opintotuen leikkauksia vastaan. Viime joulukuussa järjestettiin ympäri maata mielenosoituksia koulutusleikkauksia vastaan. Helsingin yliopisto päätti vastikään irtisanoa lähes 1000 ihmistä, Åbo Akademi irtisanoo yt-neuvottelujensa tuloksena melkein sata ihmistä.
Hallitusohjelman miljardileikkaukset ovat kohdistuneet koko yhteiskuntaan todella raskaina, ja yliopistoissa niiden vaikutukset koetaan nyt erityisen vaikeina. Yliopistoja on kuitenkin myllerretty jo pidempään. Vuonna 2010 voimaan astunut yliopistolaki muutti yliopistojen rahoituspohjan epävarmaksi irrottamalla ne valtiosta ja lisäämällä niiden riippuvaisuutta yritysrahasta.

Yliopistolaki myös muutti yliopistojen virkasuhteet työsuhteiksi helpottaen näin henkilöstön irtisanomista. Päätöksen seuraukset ovat nähtävissä. Yliopistojen jatkuvasti heikkenevä taloustilanne on siis pitkälti seurausta jo yliopistolaista, ja leikkaukset ajavat yliopistoja entistä ahtaammalle. Kaikkien opiskelijoiden lukukausimaksut ovat nopeasti edessä helppona rahoituksen lähteenä.

Yliopistolakia puolustettiin aikoinaan julkisuudessa keinona vahvistaa yliopistojen autonomiaa, ja lisätä niiden mahdollisuuksia päättää omista asioistaan. Silloinen opetusministeri Henna Virkkunen korosti, miten yliopistolaki pelastaa yliopistot. Totuus on faktojen valossa toinen. Kyse on siitä, että markkinavoimat ja valtio kolonisoivat yliopistoja.

On syytä pohtia vakavasti, mikä on yliopistojen ja tieteellisen tutkimuksen tulevaisuus tilanteessa, jossa rahoituspohja heikenee paitsi leikkausten myötä, myös yritysrahan epävarman luonteen seurauksena. Yritykset luonnollisesti investoivat tulokseltaan varmaan tutkimukseen, josta on saatavissa nopea taloudellinen hyöty.

Miten käy esimerkiksi humanistisille aineille kuten historialle ja filosofialle yhteiskunnan taloustilanteen vaikeutuessa, kun yritysrahan suhdanneherkkyys vaikuttaa yritysten investointihalukkuuteen hyvinäkin aikoina? Leikkausten vastapainoksi suunnitellut veronkevennykset tulevat toteutuessaan heikentämään yliopistojen rahoituspohjaa entisestään.

Suomesta rakennettiin hyvinvointivaltio nimenomaan verovaroin. Kaikki, varakkaatkin, osallistuivat tasa-arvoisen yhteiskunnan luomiseen. Korkeakoulutus oli mahdollista kaikille maksukyvystä riippumatta. Nyt säästötalkoot koskevat vain osaa kansasta. Kohta vain hyvätuloisten perheiden lapset voivat hankkia korkeakoulutuksen. Koulutuksesta ja yliopistoista leikkaamalla säästetään kansakunnan tulevaisuudesta. Tähän ei Suomella ole varaa.


Eva-Liisa Raekallio, turkulainen opetusalan pätkätyöläinen ja aktivisti vuosimallia 2009 ja 2016
Thomas Wallgren, filosofian dosentti, yliopistonlehtori, Helsinki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti