********************************
Suomella ei ole varaa leikata sivistyksestä
Lähes
10 000 ihmistä osoitti Helsingissä lauantaina 12.3. mieltään
hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Paria päivää aiemmin
opiskelijat osoittivat näkyvästi mieltään opintotuen leikkauksia
vastaan. Viime joulukuussa järjestettiin ympäri maata mielenosoituksia
koulutusleikkauksia vastaan. Helsingin yliopisto päätti vastikään
irtisanoa lähes 1000 ihmistä, Åbo Akademi irtisanoo yt-neuvottelujensa
tuloksena melkein sata ihmistä.
Hallitusohjelman
miljardileikkaukset ovat kohdistuneet koko yhteiskuntaan todella
raskaina, ja yliopistoissa niiden vaikutukset koetaan nyt erityisen
vaikeina. Yliopistoja on kuitenkin myllerretty jo pidempään. Vuonna 2010
voimaan astunut yliopistolaki muutti yliopistojen rahoituspohjan
epävarmaksi irrottamalla ne valtiosta ja lisäämällä niiden
riippuvaisuutta yritysrahasta.
Yliopistolaki myös muutti yliopistojen virkasuhteet työsuhteiksi helpottaen näin henkilöstön irtisanomista. Päätöksen seuraukset ovat nähtävissä. Yliopistojen jatkuvasti heikkenevä taloustilanne on siis pitkälti seurausta jo yliopistolaista, ja leikkaukset ajavat yliopistoja entistä ahtaammalle. Kaikkien opiskelijoiden lukukausimaksut ovat nopeasti edessä helppona rahoituksen lähteenä.
Yliopistolakia puolustettiin aikoinaan julkisuudessa keinona vahvistaa yliopistojen autonomiaa, ja lisätä niiden mahdollisuuksia päättää omista asioistaan. Silloinen opetusministeri Henna Virkkunen korosti, miten yliopistolaki pelastaa yliopistot. Totuus on faktojen valossa toinen. Kyse on siitä, että markkinavoimat ja valtio kolonisoivat yliopistoja.
On syytä pohtia vakavasti, mikä on yliopistojen ja tieteellisen tutkimuksen tulevaisuus tilanteessa, jossa rahoituspohja heikenee paitsi leikkausten myötä, myös yritysrahan epävarman luonteen seurauksena. Yritykset luonnollisesti investoivat tulokseltaan varmaan tutkimukseen, josta on saatavissa nopea taloudellinen hyöty.
Miten käy esimerkiksi humanistisille aineille kuten historialle ja filosofialle yhteiskunnan taloustilanteen vaikeutuessa, kun yritysrahan suhdanneherkkyys vaikuttaa yritysten investointihalukkuuteen hyvinäkin aikoina? Leikkausten vastapainoksi suunnitellut veronkevennykset tulevat toteutuessaan heikentämään yliopistojen rahoituspohjaa entisestään.
Suomesta rakennettiin hyvinvointivaltio nimenomaan verovaroin. Kaikki, varakkaatkin, osallistuivat tasa-arvoisen yhteiskunnan luomiseen. Korkeakoulutus oli mahdollista kaikille maksukyvystä riippumatta. Nyt säästötalkoot koskevat vain osaa kansasta. Kohta vain hyvätuloisten perheiden lapset voivat hankkia korkeakoulutuksen. Koulutuksesta ja yliopistoista leikkaamalla säästetään kansakunnan tulevaisuudesta. Tähän ei Suomella ole varaa.
Yliopistolaki myös muutti yliopistojen virkasuhteet työsuhteiksi helpottaen näin henkilöstön irtisanomista. Päätöksen seuraukset ovat nähtävissä. Yliopistojen jatkuvasti heikkenevä taloustilanne on siis pitkälti seurausta jo yliopistolaista, ja leikkaukset ajavat yliopistoja entistä ahtaammalle. Kaikkien opiskelijoiden lukukausimaksut ovat nopeasti edessä helppona rahoituksen lähteenä.
Yliopistolakia puolustettiin aikoinaan julkisuudessa keinona vahvistaa yliopistojen autonomiaa, ja lisätä niiden mahdollisuuksia päättää omista asioistaan. Silloinen opetusministeri Henna Virkkunen korosti, miten yliopistolaki pelastaa yliopistot. Totuus on faktojen valossa toinen. Kyse on siitä, että markkinavoimat ja valtio kolonisoivat yliopistoja.
On syytä pohtia vakavasti, mikä on yliopistojen ja tieteellisen tutkimuksen tulevaisuus tilanteessa, jossa rahoituspohja heikenee paitsi leikkausten myötä, myös yritysrahan epävarman luonteen seurauksena. Yritykset luonnollisesti investoivat tulokseltaan varmaan tutkimukseen, josta on saatavissa nopea taloudellinen hyöty.
Miten käy esimerkiksi humanistisille aineille kuten historialle ja filosofialle yhteiskunnan taloustilanteen vaikeutuessa, kun yritysrahan suhdanneherkkyys vaikuttaa yritysten investointihalukkuuteen hyvinäkin aikoina? Leikkausten vastapainoksi suunnitellut veronkevennykset tulevat toteutuessaan heikentämään yliopistojen rahoituspohjaa entisestään.
Suomesta rakennettiin hyvinvointivaltio nimenomaan verovaroin. Kaikki, varakkaatkin, osallistuivat tasa-arvoisen yhteiskunnan luomiseen. Korkeakoulutus oli mahdollista kaikille maksukyvystä riippumatta. Nyt säästötalkoot koskevat vain osaa kansasta. Kohta vain hyvätuloisten perheiden lapset voivat hankkia korkeakoulutuksen. Koulutuksesta ja yliopistoista leikkaamalla säästetään kansakunnan tulevaisuudesta. Tähän ei Suomella ole varaa.
Eva-Liisa Raekallio, turkulainen opetusalan pätkätyöläinen ja aktivisti vuosimallia 2009 ja 2016
Thomas Wallgren, filosofian dosentti, yliopistonlehtori, Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti