Vipu järjestää keskustelutilaisuuden Freedom Flotilla III:n rauhanpurjehduksesta Gazaan sunnuntaina 5.7. klo 16 Ravintola Koulun historianluokassa

Tilaisuudessa alustaa Ship to Gaza Freedom Flotilla III-aktivisti Wellu Koivisto, joka palasi äskettäin rauhanpurjehdukselta Gazaan.

Koivisto kertoo omasta osallistumisestaan purjehdukselle, sekä Freedom Flotillan tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevasta.

Koivisto on kirjoittanut matkapäiväkirjaa Vipun blogiin, ja tulee jatkossa kirjoittamaan aiheesta lisää.

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Riikka Oksanen
Viherpunainen vasemmisto ry
riikka.m.oksanen@turku.fi

http://www.viherpunainen.blogspot.fi/
http://shiptogaza.se/en

Wellun välittämä Ehabin viesti Youtubessa englanniksi. Pahoittelemme, ettei videota voitu kääntää suomeksi, sillä äänitaso oli sen verran heikko. Odottelemme lisää viestejä Wellulta.

https://www.youtube.com/watch?v=uXWF-VL1bAI

TIEDOTE 26.6.2015

Viherpunainen vasemmisto ry osallistui Ship to Gazan Freedom Flotillaan omalla Rauha Palestiinaan- risteilyllään 25.6.2015  

Freedom Flotillan laivat matkaavat parhaillaan kohti Gazan rannikkoa tavoitteenaan murtaa Gazan laiton saarto rauhanomaisesti.

Turun Vasemmistoliiton jäsenyhdistyksen, Viherpunainen vasemmisto ry:n (Vipu ry) jäsen Wellu Koivisto on mukana Mariannen rauhanpurjehduksella ja kirjoittaa meripäiväkirjaa Vipun blogiin ja facebook-sivuille.

Viherpunainen Vasemmisto ry järjesti torstaina 25.6.2015 Rauha Palestiinaan-risteilyn Turun saaristossa tuenosoituksena Freedom Flotillalle. Risteilyllä olivat mukana alustamassa Bruno Jäntti ICAHD Finlandista, sekä Lähi-idän asioihin erikoistunut toimittaja ja "Kielletty kansa" kirjan kirjoittanut Tuomas Mustikainen.

Lisätietoja:

Riikka Oksanen
Puheenjohtaja, Viherpunainen Vasemmisto ry
riikka.m.oksanen@turku.fi
puh. 040-5119705

http://www.viherpunainen.blogspot.fi/

http://shiptogaza.se/en

PRESS RELEASE 26.6.2015

Ship to Gaza Freedom Flotilla supported by Viherpunainen vasemmisto ry in Turku, Finland

Viherpunainen vasemmisto ry (Vipu) is a member organisation of the Left Alliance of Turku, Finland.
Wellu Koivisto, a member of Viherpunainen vasemmisto ry is participating on Freedom Flotilla,  in order to break the illegal blockade on Gaza. He writes  a log on Vipu website about the journey.

Viherpunainen vasemmisto ry sailed out on a Peace to Palestine-cruise of its own on June 25th in the Turku archipelago. The sail supported the Freedom Flotilla on its mission to help the people in Gaza. The cruise was joined by Bruno Jäntti of ICAHD Finland and Tuomas Mustikainen, an author of "Kielletty kansa"(Forbidden people) and a journalist specialized in Middle-Eastern affairs.


More information:

Riikka Oksanen,
Chair, Viherpunainen vasemmisto ry
   riikka.m.oksanen@turku.fi

telephone +358 40 511 9705

Eva-Liisa Raekallio

Press Officer, Viherpunainen vasemmisto ry

telephone +358 40 247 3913

http://viherpunainen.blogspot.fi/

http://shiptogaza.se/en

Wellun matkapäiväkirja pt. 6

Palermosta Messinaan

Terve taas

Matka Espanjan Motrilista Palermoon sujui hyvin. Porukassa oli espanjalaisia,  ruotsalaisia,              kanadalainen, norjalainen ja en jävla finne igen.

Reissun aikana ehdittiin pari kertaa pysähtyä uimaan, nähtiin hitosti delfinejä, jokunen valas, pari merikilpikonnaa ja ehkä hai, tunnistuksesta ei olla ihan varmoja. Aallokkoa oli ihan riittävästi. Monen mielestä liikaakin. Kiva legi oli ja ihana vastaanotto odotti Palermossa.

Itse laituripaikka oli helvetillinen tulla ja jollain ihmeen vippaskonstilla sain meidät peruutettua taskuparkkiin. Aikas hyvin tämä vanha rouva pyöri ns. kolikon päällä. Itse ehdin kyllä kirota kaijapaikan alimpiin syövereihin ja kun vihdoin oltiin turvallisesti kiinni laiturissa, niin hetken sain todistella rakastavani Italiaa ja italialaisia. Luulivat raivoamiseni johtuvan maasta. Mutta kun selitin syyn melskaamiseen, niin taas oltiin iloisia.

Illemmalla oli kaikenlaista ohjelmaa, varsinkin italialaisrouvien flash mob eventti oli huikea. Mammat pisti lanteet heillumaan perusteellisen rempseästl ja jengi oli aivan haltioissaan. Itsekin kiljuin ihan hulluna mukana. Oli siis huikean rohkea veto.

Sitten olikin ensimmäisen debatin vuoro ja minutkin sinne pyydettiin höpäjämään. Yli kaksi tuntia puhuimme ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, vapaudesta, rauhantyöstä sekä tietysti Gazasta. Omat osuuteni taisi mennä oikein hyvin, kun kovasti tuli abloodeja joka puheenvuoron jälkeen. Ja pussailua ja halausta riitti, niin herrat, narrit kuin rouvatkin oli koko ajan likistelemässä.

Alkoikin olla aika juhlia, kun puheita oli jo puhujienkin mielestä pidetty tarpeeksi. Musiikkia ja hulinaa riitti. Itse päätin kuitenkin hyvissä ajoin painua pehkuihin kun olimme norjalaisen perämiehen kanssa sopineet jakavamme yövahdin puoliksi, jotta muut saavat juhlia.

Aamu olikin vilkas, kun parin tunnin vahtimisen jälkeen, pikkaisen ennen seitsemää, saapui port state controll. Siinä menikin pari tuntia, kun kaikki paperit tutkittiin, laitteet testattiin ja pidettiin vähän harjoituksia. Lopuksi meni herrojen hermot, kun eivät suostuneet kirjoittamaan tarkastusraporttia käynnistään. Mutta minkäs sille mahtoi, tulevat varmaan Messinassa uudestaan vittuilemaan.

Matka Messinaan kesti vain pari tuntia vaille vuorokauden ja aikaa kun oli, niin pitihän se vielä uimastoppi tehdä. Samalla vähän filmasivat ja tutkailivat pohjaa: onko levää, rokkoa tahi simpukoita? Ihan ok on laiva ulkopuoleltakin. Satamapaikka löytyi helposti ja niin löytyi viranomaisetkin. Onneksi muut hoitaa ne hommat niin voin naputella tätä blogia.

Kaikenmoista jännää on ilmassa mutten niistä voi vielä enempiä kertoa. Pakkailen erilaisia tavaroita jotka pitäisi saada pikapikaa Suomeen VIPUlaisille rekvisiitaksi heidän retkeään varten. Sattuneesta syystä olen vähän pihalla niistä järjestelyistä ja olen pahoillani, jos joku kovasti pettyy siitä, etten Rauha Palestiinaan- retkelle osallistukaan. Meilasin aikataulujen menevän niin pahasti ristiin, etten millään sinne pääse. Siellä on kuitenkin erittäin fiksuja alustajia niin ei  siellä minua tarvita ja oletan surimman osan ymmärtävän poissaoloni. Minulla siihen on mielestäni hyvä syy ja se selviää teillekin jossain vaiheessa.

Mutta takaisin Messinaan ja ihaniin viranomaisiin, taas vaaditaan erilaisia lippuja ja lappuja        jotka heille on jo toimitettu. Normimeininkiä näissä hommissa heidän touhut, mutta eiköhän ne taas jossain vaiheessa selviä. Pakkailen siis osaa kamoistani jotka lähtee aamulennolla Ruotsiin ja toivottavasti lisämausteiden kera paketti on tuotapikaa Suomessa. Taidan toistaa tässä itseäni mutta tämän kirjoittaminen on jo vienyt useamman tovin kun koko ajan tulee jotain hommia.

Nyt tuli uusvanhaa miehistöä eli lienee aika lopettaa ja laittaa tämä eteenpäin. Josko huomenna ehtisin kertoa mitä täällä Messinassa tapahtui.

Jos tää vaan ehtii niin hauskaa juhannusta...

Wellu

Wellun matkapäiväkirja pt. 5

Morjens Motrilista Costa del Solista

Uskomattoman kiva mesta jää nyt taakse. Tullessamme meitä oli vastassa satakunta ihmistä ja olisi kuulemma ollut moninverroin enemmän ellei myrsky olisi viivyttänyt meitä kymmenellä tunnilla.

Saavuimme iltamyöhällä, joten lapselliset olivat jo lähteneet kotiin. Tunnelma oli loistava ja huutoa ja melskettä riitti.

Poliisitkin olivat paikan päällä meitä odottamassa ja kun kipparimme kysyi, mitä he ovat vailla, he kertoivat tulleensa avustamaan suihkuongelmassa. Laivavesi kun ei suihkuun riitä, vaan käytössä on merivesisuihku, joka on ihan jees, mutta satamaan tultaessa on ihanaa päästä normisuihkuun. Poliisit kuljettivat miehistöämme poliisilaitokselle suihkuun ja takaisin. Omintakeinen taksijärjestely siis ja hieno osoitus siitä miten poliisi voi myös yleisöä palvella.

Itse vastaanottoseremonioiden jälkeen oli aika siirtyä illanviettoon miehistön ja paikallisten kanssa. Kyseessä oli myös jäähyväiset suurimmalle osaa miehistölle, koska väkeä vaihdettiin satamassa.

Meitä on nyt enää kaksi jäljellä siitä remmistä, joiden kanssa lähdettiin Brestistä kolme viikkoa sitten. Tarkoitus on ollutkin se, että mahdollisimman moni pääsisi mukaan edes jollekin pätkälle, ja kun alus on niin pieni, niin tiuhaan vaihtoja tulee. Yksi meistä lähti minilomalle ja palaa seuraavaan satamaan.

Itselläni ei taloudelliset resurssit riitä kotona käymiseen, muttei tuo minua niin paljon haittaa. Poikaani tietysti ikävöin, mutta aika pianhan me kuitenkin nähdään.

Jatkuvat miehistönvaihdokset ovat kyllä tunteellista puuhaa. Pienessä paatissa on niin intiimi tunnelma. Ollaan kuin yhtä perhettä. Ja juuri kun se perhe alkaa muodostua, niin se osin hajoaa. Sitten vielä kun tietää ettei uusia rakkaita ystäviään näe välttämättä enää koskaan, niin pistäähän se tipan helposti valumaan  linssiin.

Ilta  oli mahtava ja puhetta ja tarinaa riitti. Taisi joku jonkun runonkin lausua ja tunteellisen puheenkin pitää. Seuraavana päivänä olikin paljon järjesteltävää laivan varustelun osalta kuin myös virallisen ohjelmankin suhteen. Illemmalla oli iso keskustelutilaisuus kampanjaamme koskien ja siihen osallistui yli 80 henkeä. Gazan ahdinko herättää ihmisiä osallistumaan näillä pienemmilläkin paikkakunnilla positiivisen hyvin.

Muutenkin ihmiset osallistuvat monin eri tavoin. Kävimme perämiehen kanssa lounaalla ja ravintola lahjoitti meille pari muovikassillista herkullisia kirsikkatomaatteja. Ohikulkijat tuovat vihanneksia, hedelmiä, leipää jne. Paikallista rommia ja oluttakin meille on tuotu ja oltaisiin saatu tutustua paikalliseen panimoon ja tislaamoonkin, mutta aikataulun tiukkuuden takia emme vaan ehtineet. Mikä ainakin allekirjoittaneen mielestä oli todella harmillista.

Kun laiva oli käyty tankkaamassa toisessa satamassa oli lähtöjärjestelyjen vuoro. Kokousta,palaveria ja myöskin koulutusta riitti. Kaikille uusille kun pitää opettaa niin turvllisuus kuin käytännön asiat. Siihen päälle vielä ammattimiesten perehdyttäminen koneisiin ja laitteisiin, joita on käsittämättömän paljon. Sitten vielä reittisuunnitelman teko ja vahtien jako. Meitä on tällä legillä vain yhdeksän henkeä viidestä eri maasta. Työkielenä on englanti jota sitten osataan tai ei. Mutta aina asiat jotenkin sujuu. Nyt meillä on kaksi kolmen hengen vahtia jotka ajaa 6+6 systeemillä.

Kolmesta yhdeksään olen itse vahdissa aamuin illoin. Loput kolme henkeä ovat ns päivämiehiä eli kokki, apukokki ja sähkäri. Päivät ei kylläkään jää kaksitoistatuntisiksi, vaan aina jotain on vapaa-aikanakin tehtävä. Onneksi legi on vain kuusi päivää ja keli suht leppoisaa niin lepoa on siihen nähden riittävästi.

Reissuun lähdettiin pari tuntia sovitusta myöhässä, mikä oli odotettavissakin. Alkuosa seurattiin Espanjan rannikkoa Cartagenaan saakka ja siitä suoraan kohti Sisilia Palermoa. Halusimme säilyttää nettiyhteyden mahdollisimman pitkään, jotta kaikki saivat kirjoittua bloginsa, lähetettyä videonsa, kuvamateriaalinsa jne. Vaikka miehistöä ollaan, niin jokaisella tuntuu olevan oma taustaorganisaatio joille juttuja tehdään. Kuten minulla Vipu ry, jolle tätä blogia ensisijaisesti teen. Se on osa meidän Rauha Palestiinaan- projektiamme, jota olen yrittänyt parhaiden kykyjeni mukaan avitella.

Nyt ollaan jossain Algerian edustalla noin viidenkymmenen mailin päässä heidän pääkaungistaan. Parit maydayt on otettu vastaan ja pidetty uutsiikkia kunnes hädässä olevat on löydetty ja pelastettu. Vaikka on ikävää, että joku on hädässä, niin meille se oli hyvää treeniä hätätilanteita varten. No, me ei oltu riittävän lähellä ja saimme jatkaa matkaa normaalisti. Pari päivää on merimatkaa jäljellä ennen kuin rantaudemme. Odotettavissa on kuulemma melkoiset hulabaloot, kun sinne saavumme. Täällä kyllä ihmisoikeusaktivismi on käytännössä juhlaa ja laulua, vaikka vakavien teemojen äärellä liikutaankin. Toisaalta on hyvä nyt juhlia kun meillä saattaa kovinkin vakavat hetket olla edessä. Satamia ei enää montaa ole ennen määränpäätämme.

Nyt alkaa olla se hetki kun ihmisten pitäisi alkaa painostamaan omia kansanedustajiaan, ministereitään, ulkoministeriötä sekä tietenkin Israelin lähetystöä, jotta Israel pidättäytyisi käyttämästä väkivaltaa meidän pysäyttämiseen ja antaisi vihdoin oikeuden tapahtua. Saisimme rauhassa purjehtia Gaza cityn satamaan.

Fyysinen lastimme on pieni, lähinnä lääkkeitä ja sairaalatarvikkeita, mutta henkinen lastiimme suuri. Ihmisoikeuksien ja rauhan eteenpäin vieminen on näissä olosuhteissa välillä raskas lasti kantaa. Mutta aina kun jossain tässä onnistutaan on mieli jälleen hetken kovin keveä. Olkoon tällä kertaa meidän vuoro onnistua, olkoon nyt aikamme lopettaa Gazan saarto.

Free Gaza

Wellu

Wellun matkapäiväkirja pt. 4

Lissabonista etelään ja itään

Terve taas!

Lissabonikin löydettiin ja jokea pitkin monumentin ja jeesuspatsaan välissä pujoteltiin joittenkin volvo ocean race paattien kanssa. Ihme jengiä, rundasivat päättömästi meidän ympäri, ihan kuin ei olisi tienneet minne ovat menossa. Luulisi jos millejä on varaa laittaa veneeseen niin löytyisi kapu jolla olisi joku päämäärä, ei tartis toisten jaloissa pyöriä. Joku oasis of seas cruiserikin siinä jotain tuuttaili. Mutteivat meitin matkaa mokomat häiritse, keskeltä läpi ja maaliin niin sanotusti.

Maali olikin Sea expon eteläpuolella oleva marina jonka sisäänmenoaukko oli sanoisinko pikkasen ahtaanlainen. Mutta hyvin me ton norskin kanssa siitä läpi päästiin. Saas nähdä miten minä tuuttaan meidät ulos, on kuulemma lähtöhommelit mun heiniä.

Kivaa päästä ns puikkoihin, viime kerrasta onkin lähes kaksi vuotta, kun tuolloin brigantiini Mary Annia kipparoin. Jos meette kesällä Uuteenkaupunkiin niin käypääkä risteilyllä, mukava potski. Paikalliset yhteistyötahot olivat taasen kerran kehittäneet kaikenlaista ohjelmaa. Mielenosoitusmarssi kuuluu näihin hommiin automaattisesti ja lehdistötilaisuus myös. Illemmalla rantakadulla oli ns. debatti jossa ensin laivaväkemme edustajat tervehtivät yleisöä ja kiittivät paikallisia järjestäjiä tuesta. Tämän jälkeen puolen tusinaa poliitikkoa ja aktivistia piti palopuheitaan.

Aika vähän ymmärsin keskustelusta joka käytiin portugaliksi. Silti ihan mielenkiinnolla varsin kiihkeätä puheenpartta seurasin.Debatin päätteeksi sai vielä matruusimme joka viime vuoden "sodan" aikaan oli Gazassa, lyhyen puheenvuoron.

Tässä lyhyt ote hänen sydänjuuria riipivästä puheestaan:

"Se ei ollut sota vaan murhaa. Israel ei tappanut yli 2200 ihmistä, he murhasivat heidät. Israel ei tappanut Gaza Beachilla ilosesti futista pelanneita pikkupoikia, he murhasivat heidät. Israelin tarkka-ampujan luoti ei tappanut perhettään pommituksen jälkeen etsinyttä poikaa, se oli kylmäverinen teloitus".

Olimme yhdessä Estellellä ja pääosin jopa samassa vahdissa. Nämä yhteiset hetket vahdissa ja taannoin vankilassakin ollessa ovat minun saaneen kovasti kunniottamaan häntä. Äärimmäisen hyvä merimies, periksiantamaton ihailtavan rohkea ihmisoikeuksien puolustaja. Tuon niin sanotun sodan aikana hän oli pommitusten aikaan ns.ihmiskilpenä sairaaloissa ja samalla opetti lapsille englantia ja kertoi tarinoita euroopasta. Pommitusten välissä hän dokumentoi niiden aiheuttamia tuhoja ja avusti eloonjääneiden etsinnöissä.

Hänen kokemuksensa ja kuvansa on karua kuunneltavaa ja katsottavaa. Ilman näitä rohkeita ihmisiä ei olisi Ship to Gazaa,Freedom Flotillaa jotka yrittävät tuoda kuuluviin palestiinalaisten ahdingon ja kertoa totuuden tuosta lähi-idän ainoan "demokratian" silmittömästä väkivallasta. Miten jotkut voikaan kutsua Israelia demokratiaksi.

Maa joka murhaa tietoisesti lapsia ja siviilejä, ryöstää palestiinalaisten maat, vie heidän kalastusalueet,tuhoaa heidän makeavesivarastonsa, rajoittaa ihmisten liikkumista muurein ja tarkastuspistein, pistää vankilaan parlamentin jäseniä jotka uskaltavat nousta vastustamaan tätä politiikkaa, hajoittaa väkivalloin mielenosoitukset joissa vaaditaan ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä rauhaa,  tätä listaa voisin jatkaa pidempäänkin mutta tämäkin vähä osoittaa ettei Israel välitä demokratiasta hittojakaan. Sen johdossa olevat murhanhimoiset barbaarit käyttävät natsien ja Etelä-Afrikan taannoisten johtajien luomia apartheidjärjestelmiä ylläpitämään totalitääristä valtaansa.

Tuollaiseen raakuuteen syyllistyvä valtio ei ansaitse nimeensä liitettävän sanaa demokratia. On kuvottavaa, miten muualla maailmassa poliitikot katsovat läpi sormiensa näitä brutaaleja tekoja. Niin EU:n,YK:n ja yksittäisten valtioiden  kuten Suomen olisi aika katsoa totuutta silmiin ja hävetä sitä kuinka epäonnistuneita ne ovat tärkeimmissä tavoitteissaan.

Minusta on itsestään selvää että näiden tahojen tärkeimmät tehtävät on maailmanrauhan, ihmis-ja eläinoikeuksien turvaaminen. Kaikki muu on toisarvoista ja jos edelläolevat arvot toteutuu niin muu hyvä seuraa varmasti perässä. Nyt kuitenkin nämä arvot on johtajiltamme unohtuneet ja sen takia me täällä olemme.

Toivottavasti esimerkillämme voimme osoittaa että toisenlainen maailma on mahdollinen ja se uuden paremman maailman ensimmäinen rakennuspalikka olkoon vapaa Gaza. Palataan hetkeksi Lissaboniin jossa oli ns. vapaapäivä debatti-illan jälkeen. Se meni käytännössä erilaisten tarvikkeiden hankkimiseen ja minulta loppuilta laivavahtina olemiseen. Illalla oli vielä miehistökokous ja laivan varustelua. Aamulla odotti minua laivan puikkoihin pääsy, mutta siitä seuraavalla kerralla  nyt menen laskemaan banaanit???

Wellu

Wellun matkapäiväkirja pt. 3

Oranki ja banaanit matkalla Välimerelle

Moi taasen mussukat.

Aattelin välillä valaista lieveilmiöitä mitä syntyy kun useampi kansallisuus ja kulttuuritausta törmäilee tässä pikku jollassamme. Positiivisista lieveilmiöistä lienee kuitenkin kyse jos ei allekirjoittaneen asemaa tässä saagassa oteta huomioon.

Viime sekä tällä legillä on mukana ollut väkeä Palestiinasta,Algeriasta,Turkista,Italiasta,Portugalista,Ranskasta,Espanjasta, sitten on nämä ns skönet eli ammattimiehistö joka koostuu sivistyneistä skandinaaveista sekä allekirjoittaneesta(stans jävlar, den finne igen).

Koska skönäreillä on sangen omituinen mielenlaatu niin jutut ja jäynätkin on monelta osin pikkaisen mielenvikaisia. Sehän on selvää ,että suomalaiset on just parhaita meriurhoja vaikka noi skandit väittää tiytysti itsestään ihan samaa. Miten tämä liittyy orankiin niin siihen löytyy juurensa parin viikon takaisesta miehistöpalaverista jossa kokki(norski) kysyi onkos jotain erityistoiveita. Jotkut toivoi hedelmiä niin heitin siihen banaaneja, niitähän kaikki surkeat svedutennispelaajatkin popsii. 

 (Sattumalta Ruotsin toivoilta surkein esitys kaiketi ikinä, kerrankin oltiin vähän parempia).

Tämän heittoni seurauksena irvileuka kokkimme osti banaaneja ja toisin kuin kaiken muun ruoan suhteen, ne olivat henkilökohtaisesti vain minulle ja minun piti myös säilöä ne omissa tiloissani. Vaikka olen niitä ystävällisesti kaikille jakanut niin armoton naljailu apinoista jne alkoi silti. Seuraavassa satamassa nää skandikollegat oikein hakemalla haki helvetin suurta banaaniterttua jonka piruvie löysivätkin  Bueusta. Se sitten allekirjoittaneen syliin ja some täyteen "onnellisen"banaaninomistajan kuvia.

Jossain vaiheessa apinailu muuttui orankikettuiluksi kun orankien suojelusta käynnissä ollutta keskustelua kuunnellut kokki tokaisi, että Welluhan on juurikin orangin mallinen. Kohta olikin jo Ruotsin toivot kehittämässä ideoita miten banaanit ripustellaan paattimme mastoihin ja maskottioranki Wellu niitä nälissään kipuaa hakemaan. Taas olisi hyvää somematskua kun banskubelfieitä allekirjoittaneesta levitettäisiin.BTW olen kuulemma  nallekarhumainen kiltti oranki(tää oli se positiivisuuspläjäys).

Nyt ollaan päästy jo sille tasolle että mietitään mikä on turvallinen etäisyys ohittaa Gibraltar saapuessamme välimerelle. Gibraltarin puoliveriset sukulaiseni saattavat hyvinkin himoita allekirjoittaneen suunnattomia  banaanivarantoja. Kyseiset apinat ovat tunnettuja häikäilemättömyydestään. Ja vaikka leppoisa oranki olenkin saatan muutua kuulemma raivokkaaksi jos huomaan banaanieni olevan uhattuina.

Ja kun olemme vielä rauhan asialla niin missään nimessä emme saa päästää suurta välimeren banaanisotaa syttymään. Olisihan tuo imagollekin melkoinen kolaus.Mahdollisen apinainvaasion aikana lähetyksessä saattaa olla katkoja. Orankijournalistinne päättää raporttinsa tällä erää tähän. Gibraltarin salmeen matkaa 120 merimailia.

Wellu