Raportti rakennus-ja lupalautakunnan kokouksesta 11.2.

Asialistalla mm. Kirstinpuiston puunkaatoa, säiliöiden purkamista Pansiossa, Etelä-Suomen AVIn päätös Pansion ampumaradan ympäristöluvasta, työhyvinvointikysymyksiä, tiedoksi tullut puunkaatolupa ilman, että kaadettavien puiden lukumäärä oli kerrottu, sekä vastaus viime kokouksessa kysymääni Räntämäen meille jälkikäteen tiedoksi tulleeseen kaatolupaan.

Esitin puunkaadon palauttamista valmisteluun perustellen maankäyttö- ja rakennuslailla, MRL pykälä 140 antaa mahdollisuuden olla myöntämättä puunkaatoa jos se turmelee maisema/kaupunkikuvaa. Perusteluna oli myös luonnon monimuotoisuus, sekä puiden arvo ja lukumäärä. Esitystä ei kannatettu, joten ei menty äänestykseen. TS kirjoitti lauantain lehdessä lautakunnan olleen muodollisen yksimielinen asiassa. En jättänyt eriävää vaikka olin täysin eri mieltä puunkaadon oikeellisuudesta. Kokouksessa kuultiin kestämättömiä perusteluja puunkaadolle. Kirstinpuiston asiasta kirjoitinkin jo perjantaina, ja aiemmin tänään.

Pansion öljysatamassa puretaan säiliöitä. Olen oikein iloinen Turun ympäristönsuojelun tiukasta lausunnossa, joka otettiin mukisematta huomioon lupaehdoissa. Olisipa aina niin, esim. museokeskuksen lausuntoihin suhtaudutaan hyvin eri tavalla. Olen monesti esittänyt niiden parempaa huomioimista päätöksessä...Tässä joitain esimerkkejä torstaisesta lausunnosta. Ennen purkutyön aloittamista on mm. tehtävä selvitys purkujätteen määrästä, laadusta ja sijoituspaikasta. Purkujäteilmoitusta ja -selvitystä tulee myös tarkentaa mm. betonin käsittelyn osalta suunnitelmien kehittyessä. Selvitys on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen, ympäristönsuojeluun ja rakennusvalvontaan. Ennen purkutyön aloittamista on myös esitettävä rakennusvalvontaan työmaa-aikainen hulevesisuunnitelma.Purkutyössä on varauduttava suojarakenteiden tekemiseen, jottei purkutöiden yhteydessä pääse maaperästä tai rakenteista haitta-aineita viereiseen vesistöön. 

Toivon, että työlläni oli jotain pientä vaikutusta, kun EU kielsi lyijyhaulit. Argumentoin silloin monelta eri kannalta. Olen tyytyväinen, että meille tiedoksi tulleessa päätöksessä Pansion ampumaradan ympäristöluvasta lyijykuormitusta seurataan tarkasti. Toivon, että lyijy saadaan jo pian kokonaan korvattua turvallisella materiaalilla. Metsästäjien, kaupanalan ynnämuiden lobbauksen takia siihen menee vielä kauan. Otin asiaa käsiteltäessä monta kertaa esiin ympäristönäkökohtien lisäksi koko tuotantoketjun. Kukaan ei koskaan maininnut esim. lyijylle altistuvia ammustyöntekijöitä. Huomio oli ainoastaan siinä, että metsästäjäparat joutuisivat ostamaan uudet välineet lyijykiellon takia. Voi sentään.

Kaupunkiympäristötoimialan sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan selonteko vuodelta 2020 käsiteltiin salassa pidettävänä, voin kuitenkin sanoa sen ulkopuolelta että resurssipulaan on minusta viimein puututtava, jos ajatellaan vaikka eläinsuojelutilanteita yksin selvittäviä valvontaeläinlääkäreitä. Nyt voi olla vain yksi valvontaeläinlääkäri per kaupunki. Se ei riitä. Yksi Vipun vaaliteeseistä onkin kaksi valvontaeläinlääkäriä Turkuun. Olen hyvin pahoillani lautakunnan aikoinaan tekemästä päätöksestä olla saamatta edes tiedoksi valvontaeläinlääkärin käyntejä ym. Mitä haittaa on siitä, että luottamushenkilöt ovat kartalla Turun eläinsuojelutilanteesta. No, näin muut silloin halusivat.

Urusvuoreen oli myönnetty louhinta- ja puunkaatolupa. Ihmettelin, miksei meille ollut kerrottu kaadettavien puiden lukumäärää. Olen joutunut muistuttamaan useita kertoja siitä, että näissä mainittaisiin kaadettavien puiden lukumäärä, eihän meillä muuten voi olla käsitystä paljonko puita kaatuu. Ja muistutin uudestaan. 

Räntämäen viimeksi kummastuttanut, jälkikäteen tiedoksemme tullut puunkaato selvisi. Perusteluina mainittiin mm. että Maunu Tavastin puiston niitty on päässyt pusikoitumaan ja entisen istutetun koivikon sekaan on kasvanut useita raitoja. Itse en näe luonnollista kehitystä ongelmana. Sellaisena voi pitää sitä, että saamme niin paljon päätöksiä vasta jälkikäteen tiedoksi, eikä ekologisella kestävyydellä, tai luonnon monimuotoisuuden säilyttämisellä ja ylläpitämisellä ole painoarvoa päätöksissä.

Eva-Liisa Raekallio