Turun
kaupungin nuorisolautakunta matkusti viikonvaihteessa 16.-18.12.
lounaisimmasta Suomesta koillisimpaan Suomeen, Inariin lautakunnan
hallinnoimalle Nukkumajoen leirikämpälle. Tutustuimme reissulla
paikalliseen nuorisotyöhön käymällä paitsi Nukkumajoen kämpällä, myös
Vasatokan nuorisokeskuksessa. Itselleni matka oli ensimmäinen Lapin
matka koskaan, en ole käynyt Oulua pohjoisempana. Nukkumajoki sijaitsee
saamelaisten vanhalla talvipaikalla, ja vielä sata vuotta sitten
alueella oli saamelaisten vanhaa asujaimistoa, ennen kuin ensimmäinen
tie ja niin sanottu edistys saavuttivat seudun.
Nukkumajoen
kämppä on kerta kaikkiaan upealla paikalla, mahtavien maisemien
keskellä. Siellä kuulee hiljaisuuden. Mikä arvo sellaisella paikalla
onkaan esimerkiksi turkulaisille erityisnuorille, joiden elämässä
Nukkumajoen matka voi olla ensimmäinen kerta kun he pääsevät niin
kauniiseen ja rauhalliseen paikkaan. Sillä voi olla vain eheyttävä
vaikutus nuoren, tai kenen tahansa paikalla kävijän elämään. Nukkumajoen
leirikämppä tuleekin säilyttää kaupungin hallinnassa, jotta paikan
hintataso onnistuttaisiin pitämään sellaisena että kaikki nuorisoryhmät
voisivat sinne matkustaa. Kysymys on jakanut lautakuntaa pitkään.
Seutua
koskevat suunnitelmat huolestuttavat minua. Matkailulle tultaisiin
antamaan aiempaa suurempaa roolia. Kysyin, ovatko saamelaiset itse
olleet miten vahvasti mukana suunnitelmissa. Yhteistyötä on kuulemma
tehty kovasti, hyvä niin. Pyysin aluetta koskevat suunnitelmat
nuorisolautakunnalle, jotta meillä olisi käsitys tilanteesta ja voisimme
siihen ehkä vaikuttaa. Luontoarvot antavat liian helposti tilaa
kaupallisille, eikä turismi ole omiaan vahvistamaan alueen perinteitä ja
rauhallisuutta.
Lähistöllä on Saariselän matkailukeskus, ja sen tulisi mielestäni riittää (kaupallista) joulu- ja talvielämystä kaipaavalle matkaajalle. Inarin alueen kehittäminen tulee mielestäni tehdä luonnon ja saamelaisten ehdoilla. Siten Nukkumajoen kämpälle matkaavat voisivat edelleen nauttia rikkumattomasta rauhasta. Matkailulle on tilaa muuallakin.
Lähistöllä on Saariselän matkailukeskus, ja sen tulisi mielestäni riittää (kaupallista) joulu- ja talvielämystä kaipaavalle matkaajalle. Inarin alueen kehittäminen tulee mielestäni tehdä luonnon ja saamelaisten ehdoilla. Siten Nukkumajoen kämpälle matkaavat voisivat edelleen nauttia rikkumattomasta rauhasta. Matkailulle on tilaa muuallakin.
Vasatokan
nuorisokeskus on myös upealla paikalla Inarinjärven rannalla, ja oli
kiinnostavaa kuulla paikallisen nuorisotyön monimuotoisuudesta, ja että
Vasatokka on erityisen suosittu kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden
keskuudessa. Se ei oikeastaan ole ihme, varmasti sana on levinnyt
luonnonkauniista seudusta maailmalla. Seuraavaksi olisikin tärkeää viedä
viestiä varsinkin Nukkumajoen kämpästä turkulaisille nuorten
yhdistyksille ja järjestöille. Paikka on ehdottomasti kokemisen
arvoinen.
Oli hienoa nähdä oikea talvi, täällä lumettomassa ja lämpimässä etelässä sitä osaa tosiaan arvostaa.
Tässä kuvia Nukkumajoen kämpältä sekä Joulupukin pajakylän poroja ja pieniä tonttuja. Lautakuntaporukka meni kokemaan myös Suomen pisimmän pulkkamäen. Minä kuvassa toinen alh.oik. Maisemakuvia en saanut vielä kehiin.
Eva-Liisa Raekallio
Nukkumajoen kämpällä on hienoja hirsirakennuksia, tässä saunan reunalla |
Joulupukin pajakylä |
Joulupukin porot valmiina lähtöön |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti