Turun Vasemmistoliiton Uusi Päivä-lehti ei ilmesty tänä syksynä. Tässä vipulaisten ja vipulaismielisten lehteen kirjoittamia juttuja.

Turkulaista energialottoa

Turun seudun energiahuollossa suunnitelmia on paljon, joukossa todella hyviäkin. Huolta kuitenkin herättää tehtyjen ratkaisujen umpimähkäisyys.

Kaksi vuotta sitten kaupunginvaltuusto kiirehti kannattamaan 300 miljoonan euron monipolttoainelaitosta korvaamaan Fortumin vanhoja laitoksia. Maakuntaliiton

hiilineutraalisuustavoitteiden kanssa yhteensopivan hajautetun mallin hylkäämistä perusteltiin megasäästöillä. Hätäilyn syy selvisi pari kuukautta myöhemmin, kun julkisuuteen tuli tieto EU:n komission energiatiekartasta: hiilidioksidipäästöjen 85 prosentin vähentämisestä vuoteen 2050 mennessä.

Monipolttoainelaitoksen ongelmana on, että puuta riittää Lounais-Suomessa arviolta vain 30 prosenttia tarpeesta. Loppu olisi riippuvainen laivauksista, lähinnä kivihiilestä, jonka käytöstä Suomen on tarkoitus luopua lähes kokonaan vuoteen 2025 mennessä. TSME onkin nyt epätietoisuuden vallassa, sillä monipolttoainelaitos näyttää osoittautuvan virheinvestoinniksi muutenkin kuin ilmastopolitiikan kannalta.

Huteralla pohjalla on myös kaupunginvaltuuston lokakuinen päätös Fennovoiman hankkeeseen mukaanmenosta. Eikä kyse ole pelkästään ydinvoimasta epämiellyttävänä energiantuotantotapana.

Turku Energian vastuut ovat 138 miljoonaa euroa, mikäli voimala alkaisi tuottaa sähköä yhteensä 5,5 miljardin euron panostuksen jälkeen (vertaa Rauman arviota 7,5 mrd). Rakennustöiden Pyhäjoen Hanhikivellä pitäisi käynnistyä 2017 ja valmista olisi jo 2023. Sekä voimalan hinta että aikataulu ovat tyhjästä tempaistut, muistettakoon vaikkapa vain Olkiluoto III:n kompurointia. Eikä edes Fennovoiman ydinjätteen sijoittamista ole ratkaistu.

Ja vaikka kaikki menisikin ylioptimististen odotusten mukaisesti, ei tuottoa tulisi, ellei energian hinta kaksinkertaistu vuoteen 2035 mennessä. EU:n komissio puolestaan arvioi hinnan kääntyvän laskuun vuoden 2030 jälkeen. Kaukana ei olekaan ajatus, että turkulaisessa energiapelissä voi käteen jäädä mustapekka.

                                                                                           Reijo Salmi

                                                                                           Biol. ja maant. lehtori, eläkkeellä

Kaupunkitilaa yksityistetään vauhdilla

Tänä syksynä on hirvittänyt tahti, jolla Turkua on eri tavoin yksityistetty. Tiloja myydään kiinteistösijoittajille ja vuokrataan ne kalliilla takaisin, ja yrityksille jaellaan toimitiloja puoli-ilmaiseksi. Jos yritykset eivät muuten saa tiloja kaupungista, tila raivataan väkisin.

Kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa oli syyskuussa vastakkain kaksi esitystä johtokunnan kannaksi kiinteistöjen myyntiin. Vasemmistoliiton kanta oli, ettei myynti ja takaisinvuokraus ole taloudellisesti kannattavaa. Demarien kanta voitti äänin 9-2. Kaupunginjohtaja Aleksi Randell  peräänkuulutti äskettäin uudistustoimia Turun talouden tasapainottamiseksi, omaisuuden myynti on nähty hyväksi keinoksi tähän.

Lienee selvää, että yksi tehokkaimmista keinoista taloustilanteen tasaamiseen olisi se, etteivät kaupunkilaiset enää joutuisi kilpailutuksen maksumiehiksi kuten nyt. Remonttien kustannusarviot ylittyvät jatkuvasti kymmenillä tuhansilla euroilla. Sillä rahalla voitaisiin pienentää luokkakokoja ja palkata lisää opettajia, muutaman esimerkin mainitakseni. Mutta Turku on päättänyt tukea remonttifirmoja. 

Alkusyksystä kauhistuin kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan kokouksessa, kun työttömien yhdistys TST ry joutui maksamaan ruokakassien varastotilasta kolme kertaa sen, mitä eräs yritys toimitilastaan Turun parhaalla paikalla ydinkeskustassa. Vaadinkin selvitystä, mutta selitys ei ollut millään tasolla uskottava. Alhaisen vuokratason perusteena oli kuulemma mm. ilkivallan ehkäisy naapurustossa. Tämä ei kuitenkaan kertonut minulle, miksi yritys maksoi toimitiloistaan vuokraa, jolla ei Turusta saisi edes yksiötä. 

Myöhemmin kaupunki oli päättänyt veloittaa yksityisen päiväkotiyritys Mukulaxin tiloista Hirvensalossa siinä viisisataa euroa kuussa. Vasemmistoliiton edustajat johtokunnassa esittivät esityksen palautusta yhtenä perusteena alhainen vuosivuokra, mutta esitys kaatui äänin 10-2. Minusta on päivänselvää, ettei kaupungilla ole tässä taloustilanteessa varaa näin leväperäiseen touhuun, mutta kaupungin linja suosii yksityisyrityksiä kaiken muun kustannuksella.

Kaupungin sanelupolitiikka kumuloitui surullisella tavalla Unelmien leikkipaikan kohdalla. Sehän purettiin viittaamalla sen vaarallisuuteen ja EU-standardien noudattamiseen. Johtokunta ei missään vaiheessa saanut raporttia, jossa vaarallisuus olisi kiistatta osoitettu. Se ei myöskään tehnyt erillistä päätöstä purkamisesta. Mitä EU-standardeihin tulee, ne ovat velvoittaneet Turkua jo kolmetoista vuotta.

Leikkipaikan rakentaa uudelleen yritys.  Yritys oli etsinyt toimitilaa Turusta, ja sellaiseksi oli nopeasti keksitty Unelmien leikkipaikka. Se purettiin lokakuun puolivälissä, siitä tiedotettiin törkeästi päivää ennen sähköpostilla. Edellisenä viikonloppuna ”Kupittaan lempeiden jättiläisten” puolesta järjestetty mielenosoitus ja aiheesta virinnyt kiivas keskustelu kertoivat siitä, miten tärkeä paikka se turkulaisille on. Vastalauseista välittämättä purkaminen junnattiin läpi.

Vähävaraisten turkulaisten yhdistyksille on taattava kohtuuhintaiset tilat. Virkamiesten mielivalta, kaupungin sanelupolitiikka ja piittaamattomuus kaupunkilaisten mielipiteistä on saatava kuriin. Kaupunkitilaa on kehitettävä turkulaisten hyväksi ja yritysten tukeminen veronmaksajien rahoilla lopetettava.

                                                                                                                             Eva-Liisa Raekallio

                                            Kirjoittaja on Turun kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan varajäsen (vas.)

Tieteen markkinaistuminen

Tutkijat ottavat toisistaan mittaa Science Slam-turnauksessa ensimmäistä kertaa Turussa. Yliopisto on ensimmäistä kertaa mukana yrityskylässä, jossa lapset oppivat, että yliopistojen tutkimustyö on haastattelututkimusten tekemistä Elovena-tuotteiden markkinoinnista. Millaista tulevaisuutta tämä tarkoittaa tieteelle?

Lokakuussa järjestettiin Turun yliopiston ensimmäiset Tieteen päivät. Ne olivat Turun kaupungin omien sivujen mukaan yleisömenestys, ja erityisen suosittu oli mm. Science Slam Kårenilla. Siinä on ideana, että tutkijalla on 10 minuuttia aikaa esitellä tutkimusaiheena ja yleisö päättää voittajan.

Tällöin tapa esittää asia muodostuu helposti tärkeämmäksi kuin itse asia. Tutkijalta odotetaan siis kykyä myydä ja markkinoida omaa tutkimusalaansa, ja yleisön suosio määrittää sen menestystä. Tutkimusaiheelle siis määräytyy markkina-arvo, ja on odotettavissa että tämäntyyppiset tutkijoiden Idols-kisat yleistyvät.

Turkulaiset koululaiset ovat tänä syksynä saaneet tuntumaa yliopiston arkeen Varsinais-Suomen Yrityskylässä, johon Turun yliopisto osallistui nyt ensimmäistä kertaa, ensimmäisenä yliopistona. Vararehtori Tapio Reposen sanoin ”kyseessä on koululaisille tarkoitettu tilaisuus, jossa opetetaan ammattien luonnetta, joten yliopisto päätti lähteä mukaan”.

Fantastista koulutuspolitiikkaa

Viime vuonna ilmestyneestä Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa-managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana- kyselytutkimuksesta selviää, että mm. Turun yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökunnalle merkityksellisintä työssään on juuri opetus ja tutkimus. Eivätkä vastaajat tarkoittaneet kauppaopistotasoisia tilaustutkimuksia yrityksille. He eivät kuitenkaan ehdi syventyä merkityksellisimpiin sisältöihin, koska oman tuottavuuden todentaminen lomakerumballa vie yhä enemmän aikaa.

Vuonna 2010 voimaan tullessa yliopistolaissa yliopistoista muokattiin yrityslogiikan mukaisia tehokkaan päätöksenteon yksiköitä, joiden tuottavuutta seurataan mm. erilaisilla työajanseurantajärjestelmillä. Lakia mainostettiin fantastisena uudistuksena, joka vapauttaisi yliopistot ahtaasta roolistaan valtion tilivirastona. Nyt ne saisivat autonomian ja vapauden myös kerätä yritysrahaa. Kyselyn tulokset kuitenkin kertovat toista tarinaa. Vastaajat kokevat autonomisuutensa nimenomaan vähentyneen.

Laki vietiin läpi erittäin vähäisellä julkisella keskustelulla. Tutkimuksen epilogissa todetaankin,että ”aitoa neuvottelua ei tarvita, koska pyrkimys on saada alamaiset toimimaan oikean politiikan mukaisesti”.

Mitä jatkossa?

Tieteen tulevaisuus ei näytä järin valoisalta. Kyselyyn vastanneista nuoremmat työntekijät suhtautuivat uudistuksiin vanhempia kollegoitaan positiivisemmin. Opiskelijoiden kohdalla kulttuuri on myös muuttunut. Nykyään opiskelua valvotaan tuutorein ja henkilökohtaisin opetussuunnitelmin (HOPS), jotka olen nimennyt hoputussuunnitelmiksi. Ja jos erehtyy käsittämään akateemisen vapauden perinteisellä tavalla ja opiskelee yli ennalta määrätyn ajan, joutuu passiivirekisteriin, jossa voi kämppäkin mennä alta. 

Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa-managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana- teoksen mukaan tulevaisuus ei vaikuta täysin menetetyltä: ”Yliopistoväki puolustaa perinteisiä akateemisia arvoja ja on samalla sitoutunut työhönsä, jota pitää merkityksellisenä ja arvokkaana”. 

Tuloksista kuitenkin selviää sekin, että opetus- ja tutkimushenkilökunta identifioituu enemmänkin oman tieteenalansa tutkijaksi, kuin määrittää identiteettiään yleisellä akateemisuuden tasolla. Tämä voi luoda pohjaa akateemisuuden nykyistäkin syvemmälle inflaatiolle. Yksilöitä on aina helpompi hallita kuin yhtenäisen identiteetin omaavia. 

Tulevaisuudessa tarvitaan siis aiempaakin enemmän yhtenäistä ja vahvaa akateemista identiteettiä, samalla kun esteet sen kehitttymiselle ovat suuremmat kuin koskaan.

                                                                                                                                                                              Eva-Liisa Raekallio

Tutkimus yliopistolaisten kokemuksista on yksi Turun Kirjakahvilassa tänä syksynä järjestetyn Yliopiston asema yhteiskunnassa- lukupiirin kirjoista. 

Lue lisää: 

Risto Rinne et al: Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa: managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana. (Suomen kasvatustieteellinen seura 2012)

Mikko Jakonen & Jouni Tilli (toim.): Yhteinen yliopisto. (Tutkijaliitto 2011)

Tuukka Tomperi (toim.): Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. (Vastapaino 2009)