Tässä alla Turun Sanomissa 8.10. julkaistu mielipidekirjoitukseni Turun yliopistosta ja reilusta kaupasta. Yksi Vipun tavoitteista alkavalla vaalikaudella on painottaa myös Reilua kauppaa kaupungin hankinnoissa. Mielestäni jokaisen organisaation tulee hankintapolitiikassaan huomioida sen vaikutukset niin paikallisesti kuin globaalistikin. Olen aiheesta kirjoittanut enemmänkin blogissani.
Kyseessä on yleisemminkin se, miten tavallisten ihmisten ääni ei välttämättä kuulu päätöksenteossa. Esimerkiksi nyt tässä yliopiston tapauksessa opiskelijoiden enemmistö kannattaa Reilua kauppaa, opiskelijat vieläpä omistavat kampusruokalayrityksen, mutta silti helposti toteutuu äänekkään vähemmistön sekä johdon tahto. Tämähän on omnaista turkulaiselle päätöksentekokulttuurille muutenkin; kuntalaisia ei kuunnella. Tähän vipulaiset haluavat muutoksen!
****
Turun yliopisto on luopunut aikeestaan hakea Reilun kaupan korkeakoulun arvonimeä (TS 2.10.) Yliopisto perusti päätöksensä siihen, että hankintalain puitteissa olisi ristiriitaista tehdä tällainen koko organisaation hankintoja koskeva päätös.
Minusta yliopiston hankinnoissa tulee korostaa kokonaisvaltaista ja globaalia näkökulmaa. Reilu kauppa todella muuttaa viljelijöiden elämää, sen avulla toteutetaan mm. lasten päivähoitoa ja koulutusta ja kehitetään yhteiskuntaa. Eräskin Helsingin Sanomissa muutamia vuosia sitten haastateltu banaaniviljelijä kertoi, miten viljelijät voivat Reilun kaupan avulla päättää enemmän omista asioistaan. Reilu kauppa on kaikkiaan kriteereiltään kattavin, kehitysmaissa vaikuttavin, luotetuin ja suosituin eettisen sertifioinnin järjestelmä maailmassa. Reilu kauppa on kestävän kehityksen edelläkävijä, joka tähtää köyhyyden vähentämiseen.
Ylioppilaskunnan ja opiskelijoiden enemmistö onkin Turussa ollut pitkään Reilun kaupan puolella, mistä todistaa sinänsä TYYn pitkäaikainen kehitysyhteistyöprojekti, ja myös ylioppilaskunnan ravintolavaliokunnassa vuonna 2009 teettämämme kahvilakysely. Selvitimme siinä vastaajien näkemyksiä mm. Reilun kaupan tuotteista, ja 64 prosenttia vastaajista suhtautuisi positiivisesti, jos tarjolla olisi vain reilua kahvia. Tulos oli linjassa aiempien vuosien kyselyjen kanssa. Reilun kaupan suosio Suomessa ylipäätään on tuosta vain kasvanut, esimerkiksi vuonna 2010 suomalaiset ostivat reiluja tuotteita 93 miljoonalla eurolla.
Turun Sanomien tiistaisesta jutussa ilmenee, että yliopisto tukeutuu hankintapäätöksissään kampusruokalayritys Unicaan. Opiskelijat voivat onneksi vaikuttaa Unican hankintapolitiikkaan; Turun yliopiston ylioppilaskunta viime kädessä omistaa Unican. Aiemmin mainitsemassani kyselyssä selvisi sekin, etteivät opiskelijat itse ole tietoisia omistussuhteista. Alle puolet tiesi, että Unican omistavat TYY ja Amica yhdessä niin, että TYYllä on lopulta prosentuaalinen enemmistö. Opiskelijoiden mahdollisuudet vaikuttaa kampusravintoloiden tarjontaan ovat siis itse asiassa erinomaiset, tiedotusta omistussuhteista vain tulee parantaa.
Mielestäni jokaisen organisaation tulee hankinnoissaan kantaa sosiaalista ja eettistä vastuuta. Siten voi parhaiten tukea kestävää kehitystä niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Kaikilla ihmisillä on oikeus tulla toimeen omalla työllään – myös kehitysmaissa. Jos on mahdollisuus tehdä kestävä valinta, se tulee tehdä.
Kyseessä on yleisemminkin se, miten tavallisten ihmisten ääni ei välttämättä kuulu päätöksenteossa. Esimerkiksi nyt tässä yliopiston tapauksessa opiskelijoiden enemmistö kannattaa Reilua kauppaa, opiskelijat vieläpä omistavat kampusruokalayrityksen, mutta silti helposti toteutuu äänekkään vähemmistön sekä johdon tahto. Tämähän on omnaista turkulaiselle päätöksentekokulttuurille muutenkin; kuntalaisia ei kuunnella. Tähän vipulaiset haluavat muutoksen!
****
Turun yliopisto on luopunut aikeestaan hakea Reilun kaupan korkeakoulun arvonimeä (TS 2.10.) Yliopisto perusti päätöksensä siihen, että hankintalain puitteissa olisi ristiriitaista tehdä tällainen koko organisaation hankintoja koskeva päätös.
Minusta yliopiston hankinnoissa tulee korostaa kokonaisvaltaista ja globaalia näkökulmaa. Reilu kauppa todella muuttaa viljelijöiden elämää, sen avulla toteutetaan mm. lasten päivähoitoa ja koulutusta ja kehitetään yhteiskuntaa. Eräskin Helsingin Sanomissa muutamia vuosia sitten haastateltu banaaniviljelijä kertoi, miten viljelijät voivat Reilun kaupan avulla päättää enemmän omista asioistaan. Reilu kauppa on kaikkiaan kriteereiltään kattavin, kehitysmaissa vaikuttavin, luotetuin ja suosituin eettisen sertifioinnin järjestelmä maailmassa. Reilu kauppa on kestävän kehityksen edelläkävijä, joka tähtää köyhyyden vähentämiseen.
Ylioppilaskunnan ja opiskelijoiden enemmistö onkin Turussa ollut pitkään Reilun kaupan puolella, mistä todistaa sinänsä TYYn pitkäaikainen kehitysyhteistyöprojekti, ja myös ylioppilaskunnan ravintolavaliokunnassa vuonna 2009 teettämämme kahvilakysely. Selvitimme siinä vastaajien näkemyksiä mm. Reilun kaupan tuotteista, ja 64 prosenttia vastaajista suhtautuisi positiivisesti, jos tarjolla olisi vain reilua kahvia. Tulos oli linjassa aiempien vuosien kyselyjen kanssa. Reilun kaupan suosio Suomessa ylipäätään on tuosta vain kasvanut, esimerkiksi vuonna 2010 suomalaiset ostivat reiluja tuotteita 93 miljoonalla eurolla.
Turun Sanomien tiistaisesta jutussa ilmenee, että yliopisto tukeutuu hankintapäätöksissään kampusruokalayritys Unicaan. Opiskelijat voivat onneksi vaikuttaa Unican hankintapolitiikkaan; Turun yliopiston ylioppilaskunta viime kädessä omistaa Unican. Aiemmin mainitsemassani kyselyssä selvisi sekin, etteivät opiskelijat itse ole tietoisia omistussuhteista. Alle puolet tiesi, että Unican omistavat TYY ja Amica yhdessä niin, että TYYllä on lopulta prosentuaalinen enemmistö. Opiskelijoiden mahdollisuudet vaikuttaa kampusravintoloiden tarjontaan ovat siis itse asiassa erinomaiset, tiedotusta omistussuhteista vain tulee parantaa.
Mielestäni jokaisen organisaation tulee hankinnoissaan kantaa sosiaalista ja eettistä vastuuta. Siten voi parhaiten tukea kestävää kehitystä niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Kaikilla ihmisillä on oikeus tulla toimeen omalla työllään – myös kehitysmaissa. Jos on mahdollisuus tehdä kestävä valinta, se tulee tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti