Raportti rakennus- ja lupalautakunnan kokouksesta 17.4.

Kokous pidettiin pääsiäisen takia poikkeuksellisesti keskiviikkona ja listalla oli mm. hallinto-oikeuden päätöksiä rakennusluvista tehtyihin valituksiin, Hotelli Seurahuoneen terassin luvasta tehtyyn valitukseen liittyvä lautakunnan lausunto samaiselle hallinto-oikeudelle, taas uutta lautakunnan päätösvallan siirtoa virkamiehille sekä taas puunkaatoa.

Turun hallinto oikeus tyypillisesti hylkää valitukset ja niin näissäkin kokousasioissa. Se ei liene välttämättä niin suuri yllätys ottaen huomioon, miten luvat myöntänyt rakennus ja lupalautakunta päätyy aina esittämään valituksen hylkäämistä kun siltä pyydetään lausuntoa oikeudelle...Näin oli asianlaita myös hotelliterassin kohdalla. 

Olin asian ollessa viimeksi meillä 21.2. esittänyt luvan palauttamista perustuen mm. siihen, että otan asukkaiden huolen vakavasti, ja toisaalta terassin rakentamisessa ei pystytä takaamaan luvan ehtojen tai maankäyttö- ja rakennuslain täyttymistä. Silloin ei tullut kannatusta, eikä ikävä kyllä tälläkään kertaa kun esitin valituksen puoltamista. Sanana valittaminen on ikävä ja musta tuntuu että se vaikuttaa siihen miten niihin suhtaudutaan, vaikka kyse on asukkaiden mielipiteistä ja siitä että he yrittävät saada niitä esiin. Mutta tosiaan mulla on periaatteena että asukkaiden mielipiteet on otettava rakentamisessa huomioon, löytyyhän tämä niistä hienoista Vipun vaaliteeseistäkin ☺️ Esitykseni ovat aina kauttaaltaan Turun Vasemmistoliiton kuntapoliittisen ohjelman mukaisia. 

Mulla on periaatteena myös se, etten pidä nykyistä tendenssiä päätösvallan siirrosta luottamushenkilöiltä virkamiehille hyvänä tai oikeastaan edes hyväksyttävänä. Ymmärrettävää se ilman muuta on, jos ajatellaan että sellainen on täysin linjassa vastikään kautensa päättäneen hallituksen ajaman politiikan kanssa. Päätöksentekoprosessin sujuvoittaminen tarkoittaa oikeistolle helposti sitä, että yhä harvempi päättää. Päätösvallan siirtäminen ihmisten valitsemilta luottamushenkilöiltä yksittäisille virkamiehille on ristiriidassa oman demokratiakäsitykseni kanssa, ja se sattuu olemaan myös vastoin Turun kaupunginvaltuuston 29.5.2017 hyväksymää hallintosääntöä, joka määrittelee nimenomaan rakennus- ja lupalautakunnan päättäväksi valvontaviranomaiseksi kaupunkiympäristötoimialan asioissa. 

Näin ollen jatkoin linjaani siitä että esitän ettei päätösvaltaa siirrettäisi, tein vastaavan esityksen ensimmäisen kerran 11.1.2018 kun halusivat siirtää ympäristölupien myöntämisen virkamiehille, ja uudestaan 5.2.2019 kun halusivat ettei valvontaeläinlääkärin päätöksiä tuotaisi meille edes tiedoksi. Ja nyt myös 17.4.2019, kun ehdotuksena oli että virkamies päättäisi toiminnanharjoittajan tekemän ilmoituksen pohjalta ympäristön pilaantumista aiheuttavasta toiminnasta. Nyt kun esitykseni ei saanut tälläkään kertaa kannatusta, yritysten mahdollisuudet pilata ympäristöä eivät ainakaan vähene.

Ympäristöihmisenä olin sen kannalla, että on parempi että päätökset tehdään laajapohjaisesti, siten elinkeinoelämällä ole ehkä samanlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan jos pidetään mielessä, että virkamiesten valinta on poliittinen prosessi ja valtapolitiikka määrittelee päätöksenteon reunaehdot. On toki selvää että elinkeinoelämä vaikuttaa omien viiteryhmiensä kautta kuten kävi selväksi mm. lietekuljetuskiistassa. Kun mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin viedään kokonaan pois luottamushenkilöiltä, se on hyvin ongelmallinen ja mutkikas tie. On ylipäätään äänestäjien tehtävä päättää valtapolitiikan suunnasta...

Liittyen siihen mitä totesin tuossa aiemmin hallituksen politiikasta näissä asioissa, pohjaesitys perustui vuodenvaihteessa voimaanastuneeseen pykälään joka mahdollistaa tämän. Mutta niinhän esim. maakuntauudistus mahdollistaisi toteutuessaan ympäristöhallinnon romuttamisen. Kunpa ei senkään takia toteutuisi. 

Saamme tiedoksi suurimman osan asioista, kuten myös kaupunkiympäristötoimialan toimialajohtajan päätöksiä. Ne ovat miltei poikkeuksetta asemakaavan poikkeuspäätöksiä.

Myönnetyissä luvissa oli taas paljon puunkaatoa ja perussuomalaisten Laakso oli ensimmäisenä kritisoimassa käytäntöä oudoksi kaupungin hiilineutraaliustavoitteita silmälläpitäen. Ihan kuin omasta suustani ja pidinkin kannatuspuheenvuoron. Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että lakia maisematyölupien myöntämisessä pitää muuttaa huomioimaan ilmastonmuutos.

Eva-Liisa Raekallio