Tässä Turun ympäristötoimialan uunituore tiedote. Juomaveden turvallisuudesta tai itse asiassa turvattomuudesta pitäisi puhua julkisuudessa paljon enemmän. Itämeren mikroroskista tiedetään vielä vähän -Turussa tehdyt tutkimukset osoittavat, että huoleen on aihetta Vedessä oleviksi mikroroskiksi määritellään yleensä alle 5 mm partikkelit. Mikroroskat ovat tyypillisesti ihmistoiminnasta peräisin olevia epäsynteettisiä tai synteettisiä materiaaleja (esim. muoveja, kuituja, palamistuotteita). Muoviset mikroroskat muodostuvat useimmiten roskien hajotessa kemiallisen ja mekaanisen rasituksen sekä auringonvalon vaikutuksesta pienemmiksi. Lisäksi vesistöön päätyy runsaasti mikroroskaa kosmetiikkatuotteista, vaatteiden pesusta ja kaduilta sadevesiviemäreiden kautta. Vesinäytteitä otettiin useista kohteista – Saaristomerelläkin runsaasti mikroroskaa Turun kaupungin ympäristönsuojelu on osana Itämerihaasteen toimenpiteitä teettänyt kaupungin vesialueilla mikroroskatutkimuksia, joiden tarkoituksena on ollut selvittää merialueen ja hulevesien tilaa sekä roskaantuneisuutta. Lisäksi tutkimusten tarkoituksena on ollut selvittää mahdollisen mikroroskaantuneisuuden lähteitä. Selvityksiä tehtiin vuosina 2013-2014 ottamalla näytteitä Turun edustan merialueen pintavedestä, jätevedenpuhdistamolta lähtevästä puhdistetusta jätevedestä sekä hulevesistä ja Aurajoesta. Turun edustan merialueen mikroroskaantuneisuutta kartoitettiin viidellä näytealueella Airistolla syyskuussa 2013. Samaan aikaan otettiin näytteitä Turun seudun jätevedenpuhdistamon puhdistetusta mereen päätyvästä jätevedestä mikroroskien määrän selvittämiseksi. Lisäksi tarkasteltiin jätevedenpuhdistamon mahdollista kuormittavaa vaikutusta merialueella ottamalla näytteitä sekä puhdistettuja jätevesiä vastaanottavalta alueelta satama-altaasta että verrokkialueelta Airistolta. Merialueen tuloksia verrattiin Rauman edustan merialueelta samoihin aikoihin otettuihin näytteisiin. Molempien kaupunkien edustalla suurin osa mikroroskista oli epäsynteettisiä kuituja. Toiseksi yleisimpiä olivat muovikuidut. Turun edustan merialueen näytteiden kokonaismikroroskamäärä oli huomattavasti suurempi kuin Rauman edustan näytteiden. Yleisimpiä löydöksiä olivat maalinkappaleet ja palamishiukkaset, joita esiintyi etenkin rannikon läheisissä näytepisteissä. Vaikka moderni jätevedenpuhdistustekniikka poistaa suurimman osan mikroroskista, niin puhdistetussa jätevedessä todettiin kuitenkin melko runsaasti erikokoisia, -muotoisia ja -värisiä mikroroskia. Puhdistettujen jätevesien purkupaikalta löytyi lähes kaksinkertainen määrä kuituja kuin verrokkipisteestä Airistolta. Viemäriin päätyy runsaasti mikropartikkeleita, joiden täydellinen poistaminen jätevedenpuhdistamoilla on erittäin vaikeaa. Tyypillisesti viemäriin päätyvät mikropartikkelit ovat peräisin kosmetiikasta ja vaatteiden pesusta. Hulevesien mikroroskaantuneisuutta tutkittiin ottamalla vesinäytteitä kahdeksasta näytepisteestä Turun kaupungin alueella. Näytepisteet valittiin siten, että ne kuvaisivat mahdollisimman laajasti kaupungin eri toimintojen (esim. teollisuus, asutus, keskusta) vaikutusta hulevesien mikroroskapitoisuuteen ja roskien koostumukseen. Tuloksia verrattiin luonnontilaisten alueiden olevien hulevesinäytetuloksiin. Tutkimukset osoittivat, että hulevedet sisältävät huomattavia määriä mikroroskia verrattuna luonnontilassa oleviin ojavesiin. Merkittävä osa mikroroskista todettiin analyysien perusteella olevan peräisin arkielämässä käytetyistä muoveista. Kaupungin keskustassa otetuissa näytetuloksissa korostui synteettisten kuitujen suuri määrä. Ympäristönsuojelun käsityksen mukaan hulevesien mikroroskatutkimuksia ei aiemmin ole maailmalla juurikaan tehty, josta syystä tulosten vertailua ei vielä voida tehdä muiden alueiden ja kaupunkien välillä. Mikromuovien haittojen torjuntaan olisi kiinnitettävä huomiota Ihmistoiminnan johdosta hule- ja jätevesissä esiintyy merkittäviä määriä epäsynteettisiä kuituja sekä muovisia mikroroskia, jotka päätyvät ja kerääntyvät meriin ja merieliöihin sekä edelleen ihmisiin. Mikroroskat ovat todennäköisesti haitallisia ekosysteemille. Merivedestä löytyy runsaasti erityyppisiä mikroroskia. Pitoisuudet ovat tyypillisesti sitä suurempia mitä lähempänä rannikkoa ollaan. Rauman ja Turun edustan näytteet olivat koostumukseltaan samankaltaisia. Eniten löytyi epäsynteettisiä kuituja, mutta myös muovikuituja ja muovinkappaleita.  Myös palamistuotteita oli runsaasti. Turun edustan näytteissä mikroroskien kokonaismäärä oli merkittävästi suurempi kuin Rauman edustan näytteissä, mutta selvää syytä tälle ei löydetty. Jätevesissä esiintyvät mikroroskat ovat pääosin peräisin tekstiileistä ja erityyppisistä kemikaaleista ja kosmetiikkatuotteista, jotka usein sisältävät mikromuoveja. Ne ovat vaikeasti poistettavissa jätevedenpuhdistamoilla, minkä vuoksi niiden viemäriin kulkeutumisen ennaltaehkäisy olisi erittäin tärkeätä. Hulevesissä olevien mikroroskien määrää voidaan parhaiten vähentää tehokkailla valistuskampanjoilla, jotka tähtäävät yleisen roskaantumisen vähentämiseen kaupungin keskustoissa ja asuinalueilla. On oleellista, että jokainen yksilö tiedostaa, että kadulle heitetty muoviroska usein päätyy sateiden myötä sadevesiviemäriin ja siitä edelleen merialueille, jossa se muuttuu mikroroskaksi. Mikroroskatutkimuksia on tehty verrattain vähän ja erilaisista menetelmistä johtuen tulosten vertailu on usein hankalaa. Turussa tehdyt tutkimukset osoittavat, että merialueen mikroroskaongelma on todellinen. Tutkimus antaa alustavaa tietoa mikroroskatyypeistä ja -lähteistä. Kattavan tilannekuvan saaminen edellyttäisi pidempiaikaista seurantaa ja vertailevaa tutkimusta. Jo näiden tulosten valossa on kuitenkin selvää, että kansalaisten valistukselle on tarvetta ja teollisuudessa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota mikromuovien mahdollisiin haittoihin. Myös lainsäädännössä ja lupaehdoissa tulisi entistä paremmin huomioida mikromuovien haitat. Itämeren mikroroskia on tutkittu vain vähän Itämeren alueella tehdyt mikroroskatutkimukset ovat vielä suhteellisen harvinaisia. Valtamerien jätelautat sen sijaan ovat jo nousseet uutisotsikoihin. Mikroroskat syntyvät usein juuri suurempien roskien hajotessa kemiallisen ja mekaanisen rasituksen sekä auringonvalon vaikutuksesta pienemmiksi. Yleisesti on arvioitu, että mereen päätyvästä roskasta noin 80 % on peräisin maanpäällisistä toiminnoista ja noin 20 % meriliikenteestä. Tuoreessa hollantilaistutkimuksessa arvioitiin että meriin päätyvät muoviset mikroroskat olisivat pääosin peräisin sellaisista maanpäällisistä lähteistä kuten kulutuspakkauksista ja yleisroskaantumisesta. Mikroroskien, varsinkin muovisten, epäillään olevan haitallisia vesiekosysteemissä. EU:n meristrategiadirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin saavuttaakseen hyvän meriympäristön tilan vuoteen 2020 mennessä. Roskaantuminen on yksi meren hyvän tilan kuvaajista. Mikrokokoiset roskat ovat vielä melko huonosti tunnettu osa roskaantumisongelmaa. Vuoteen 2016 mennessä jäsenvaltiot ovat velvollisia seuraamaan mikroroskien määriä ja tarvittaessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin niiden vähentämiseksi. Lisätietoja tutkimuksista antavat: Julia Talvitie, tutkija, puh. 050 407 3325, Suomen ympäristökeskus/Aalto yliopisto Olli-Pekka Mäki, ympäristönsuojelujohtaja vt, puh. 050 557 3138, Turun kaupunki Kirjallisuusviitteet: Quick scan and Prioritization of Microplastic Sources and Emissions ‘National Institute for Public Health and the Environment (RIVM), 2014. Microlitter and other microscopic anthropogenic particles in the sea area off Rauma and Turku, Finland (Magnusson) 2014. R/V Muikun tutkimukset Turun edustan merialueella. Yhteenvetoraportti vuosilta 2013-2014. (Niemi J. & P. Leskinen, O-P Mäki, J. Laaksonlaita, J. Talvitie, O. Setälä, I. Puttonen, T. Kohonen, J. Mattila). Raportteja 194. Turun Ammattikorkeakoulu, 2014. Micro litters in storm waters. A case study: City of Turku. (Bhawani Regmi, Julia Talvitie, Fredrik Klingstedt, Pekka Salminen), 2014.