Vasemmistoliitolla on nollatoleranssi kasvatuksen ja opetuksen säästöihin

Turun kasvatus- ja opetuslautakunta käsitteli 12.6. kokouksessaan kaupunginhallituksen siltä edellyttämiä lisäsäästöjä. Vasemmistoliiton edustajat esittivät (ks. esitys alla), ettei uusia säästöjä tehdä. Lautakunta on jo kevään aikana joutunut leikkaamaan palvelutasoa. Vasemmistoliitto on johdonmukaisesti ollut näitäkin kasvatuksen ja opetuksen säästöjä vastaan. Nyt lautakunnalle esitetyt säästöt johtuvat siitä, ettei kaupunginhallitus ole käsitellyt lautakunnan 27.3. tekemää noin 1,2 miljoonan lisäbudjettiehdotusta, jolla Turulle myönnetyt ammatillisen koulutuksen valtionosuudet olisi siirretty lautakunnan käyttöön. Lautakunnalle kuuluvat nuorisotakuun toteuttamiseen tarkoitetut rahat ovat nyt jääneet keskushallintoon.

Lautakunnalle esitettiin leikkauksia ammatillisen opetuksen oppisopimuskoulutuksesta, lukiokoulutuksesta, työväenopistolta, perusopetuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatuksen osalta säästölistassa on kirjaus, jonka mukaan taloutta pyritään tasapainottamaan "tarkastelemalla laitoshuoltajien töiden kokonaisuutta. Päiväkotien laitoshuoltajien työt mitoitetaan ja mahdollinen työkokonaisuuteen sisältyvä hoitotyö poistetaan tehtäväkokonaisuudesta."
Linjaus tarkoittaa, että liian pienistä henkilöstöresursseista kärsivissä päiväkodeissa on jatkossa entistäkin vähemmän hoitavia käsiä. Kirjauksesta on luettavissa, että hoitotyön poistamisella työnkuvasta tähdätään itseasiassa siivous- ja ruokahuoltotyön ulkoistamiseen ensin kaupungin omalle Arkea-yhtiölle ja sitten kilpailutusten kautta mahdollisesti yksityisille palveluntuottajille.

Säästölistalla perusopetukseen esitettiin 1% tuntikehystä vastaavan summan säästämistä eli noin 300 000 euroa keväällä tehtyjen leikkausten lisäksi. Sijaisten palkkaamista vähennetään ja opetusmateriaaleihin käytettävistä rahoista leikataan. Lisäksi säästöjä tavoiteltiin leikkaamalla koululiikunnan, koulukuljetuksen ja henkilöstön koulutuksen kustannuksia. Itse asiassa perusopetukselta edellytetiin ylijäämäistä tulosta vuoden 2013 talousarvioon nähden, jotta muiden tulosalueiden alijäämää voitaisiin kattaa. Työväenopiston opetustunneista leikataan peräti 20 %. Lisäksi leikataan ruotsinkielisiltä kouluilta, joissa oppilasmäärä ensi syksynä kuitenkin kasvaa.

Vasemmistoliiton esitys koko säästölistan hylkäämisestä kaatui äänin 2-11. Lautakunnan enemmistö hyväksyi säästöt muilta osin, mutta ammatillisen koulutuksen oppisopimuskoulutuksesta ja perusopetuksesta se ei ollut valmis leikkaamaan.

Leikkaukset eivät lopu tähän, sillä Turku sopimuksen allekirjoittaneiden ryhmien laatimassa ns. uudistamisohjelmassa kaupunginvaltuustolle esitetään jopa 10 % leikkausta ja opetusryhmien suurentamista.

Lisätiedot:
Johannes Yrttiaho
kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen (vas)
050-4405204
Riikka Oksanen
kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen (vas)
040-5119705


---
PÄÄTÖSEHDOTUS
Kasopelk 12.6.2013
Asia 6: Toimintasuunnitelma nettomenojen alentamisesta talousarviopoikkeaman kaventamiseksi

Kaupunginvaltuusto ei ole päättänyt osavuosikatsauksen kohdalla kasvatus- ja opetuslautakunnan nettomenojen alentamisesta, vaan merkinnyt katsauksen tiedoksi. Talousarvion nettomenojen mahdollisen ylityksen syynä on kaupunginhallituksen päätös jättää kohdentamatta lautakunnalle opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiä ammatillisen koulutuksen valtionosuuksia noin 1,2 miljoonaa euroa. Lautakunta toteaa, ettei sen alaista toimintaa voi enää supistaa palveluita vaarantamatta. Lautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että mahdollinen talousarviopoikkeama käsitellään tilinpäätöksen yhteydessä.

Taistelu Turusta

Jouko Aaltosen elokuva Taistelu Turusta (2011) on vielä neljän päivän ajan katsottavissa YLE Areenasta tästä linkistä.

Aaltosen elokuva kertoo Turun taudista, kadonneesta kaupungista, siitä Turusta joka revittiin ja tuhottiin 1960-70-luvuilla. Elokuvassa kuvataan myös tämän päivän nuoria talonvaltaaja-aktivisteja, jotka käyvät yhä jatkuvaa taistelua rakennusliikkeiden purkuvimmaa vastaan.

Ohjaaja: Jouko Aaltonen
Käsikirjoitus: Jouko Aaltonen, Rauno Lahtinen ja Olli Vesala
Tuotanto: Illume Oy 2011

Taistelu Turusta Wikipediassa.

Kohti sosiaalisesti kestävämpää laitoshoitoa

Julkaistu TS 12.6.13

Jokaisella laitoshoidossa olevalla on käytössään asiakasmaksuasetuksen takaama vähintään 99 euron suuruinen käyttövara kaikkien palvelumaksujen jälkeen. Kuinka moni tätä asetuksin turvattua käyttövaraa käyttää? Lähinnä ne, joilla on omainen, joka käy ostamassa laitoshoidossa selviytymisen tueksi inhimillistä arvoa nostavia asioita. Asioita, jotka miellyttävät, olivat ne sitten lehtiä, karkkia – tai vaikka kuukausilahjoitus Unicefille.

Monet jäävät ilman tätä taloudellista oikeuttaan, koska heillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia käyttää rahojaan. Nämä ihmiset ovat usein muutenkin heikommassa asemassa olevia. Asetelma on myös ikkuna laajempaan ongelmaan: laitosasukkaiden sosiaalista toimintakykyä ja hyvinvointia tuetaan liian satunnaisesti. Laitoshoitoa toteutetaan pitkälti terveydenhuollon ehdoilla.Vaikka pitkäaikaishoidon laitokset on miehitetty terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin hoitoa yhdistäviä ammattilaisia, lähihoitajia, jää sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisen arvostus liian usein lääkekaapilla kolistelulle kakkoseksi.

Syy ei ole hoitajissa vaan siinä, mitä pidetään hoitajien ammattitaitona. Kun laajan sosiaali- ja terveyskentän ammattilainen, jonka ammattitaito takaa yhteiskuntamme haavoittuvimpien hyvinvoinnin ja turvallisuuden, kutistuu ministerien puheissa käsipariksi, on arvoja ravisteltava. Huolenpitotyö tarvitsee sitä tukevan kulttuurin tai yhteiskunnan toimiakseen moraalisesti korkeatasoisesti yksittäistilanteissa.

Sosiaalisen hyvinvoinnin ammattitaitoa ei tunnisteta paljolti sen arkipäivään liittyvien työtapojen takia. Käyttöraha on tästä hyvä esimerkki: kyseessä on hyvin konkreettinen asia, mutta sen laiminlyönnissä suljetaan myös tähän toimintaan kuuluvat ihmisenä elämisen elementit haavoittuvassa tilassa olevan ulottumattomiin. Sosiaalisessa huolenpidossa ja tukemisessa on kova ammattitaidon ydin: arkiset asiatkin ovat osa sosiaalista hyvinvointia, joka suojaa paitsi ihmisarvoa myös terveyttä. Kyseessä ei ole ylimääräinen ylellisyys vaan perustavanlaatuinen elämän palikkasarja.

Sairauden kanssa ihminen pärjää, mutta yksin ei. Tavoite, että laitosasukkaat saisivat käyttää taloudelliset varansa niin hyvin kuin saavat tahtonsa ilmaistuksi, olisi pieni mutta hyvä liike sosiaalisen hyvinvoinnin arvostuksen askelmilla. Kun tämä mahdollisuus taataan, asukkaan tahtoa selvittäessä kohdataan hänet myös ihmisarvoisena ainutlaatuisena yksilönä, mieltymyksineen ja tarpeineen. Tämä taloudellisen itsemäärämisoikeuden tukeminen on tietysti vain yksi pieni lanka sosiaalisen huolenpidon punoksessa. Paljon suuremmallekin ammattitaidon arvostuksen uudelleenarvioinnille on tarvetta.

Sampsa Suominen-Suvisaari, lähihoitaja ja sosiaalitieteiden opiskelija

Kaskenkadun kaava voi saada paremman käänteen

ÅU:ssa oli juttu, siitä että Turunmaan sairaalan kaava saattaa mennä parempaan päin. Pihan kaksikerroksinen 
rakennus on edelleen uhattuna, mutta kadunpuoleinen saattaa säilyä.

http://www.abounderrattelser.fi/news/2013/06/omstritt-trahus-vid-abolands-sjukhus-skyddas.htmlp

Eurooppa haltuun!

EU-vaalit lähestyvät ja nostavat toivottavasti eurooppalaisuuden teemat monipuolisesti esille. Menneet vuodet osoittavat, että nykyiseltä polulta on poikettava: talouspeleillä ei voida loputtomasti laskea voittoja ja tappioita, kun inhimilliset mittarit näyttävät mantereen laajuista tappiota.

Suomella on Euroopalle paljon annettavaa kehittyneiden sosiaalipoliittisten mallien muodossa. Asumisperusteisen sosiaaliturvan paremmuus verrokkeihin on aina vain selvemmin nähtävissä. Eurooppaa ei tule pelätä, se on otettava haltuun!

Nyt Suomella on tarjota Li Andersson Euroopalle tekemään rohkeita avauksia, pitämään esillä vallattomien ääntä - ja saamaan päättäväisesti muutosta aikaiseksi.

Rohkeasti kohti Eurooppaa ja vaaleja! Ja vahva tuki Anderssonille!

Sampsa Suominen-Suvisaari
Puheenjohtaja
Viherpunainen vasemmisto ry