Vipun jäsenilta ke 1.6. 

Vipun kesä alkaa jäsenillemme ja muille toiminnastamme kiinnostuneille järjestettävällä tapaamisella keskiviikkona 1.6. klo 17. Illan ohjelmassa on ensin keskustelua puoluekokouksesta, päivänpolttavasta politiikasta sekä ViPun toiminnasta. 

Alustajina toimivat ViPun puheenjohtaja Riikka Oksanen, puoluekokousedustaja Oulun puoluekokouksessa, sekä Wellu Koivisto, nykyisen puolevaltuuston jäsen. Loppuilta onkin sitten vapaamuotoista seurustelua, saunomista ja grillaamista.

Lisätietoja tilaisuudesta on lähetetty jäsenillemme sähköpostilla, jos sinulla on kysyttävää, otathan yhteyttä!

Lue tiedote ePressi.comissa Tutustu kansalliseen kaupunkipuistoon pyöräillen 5.6. Tiedote. Julkaistu: 23.05.2016 klo 14:41 Turun kiinteistöliikelaitos Turun kansallinen kaupunkipuisto täyttää kolme vuotta sunnuntaina 5.6. Juhlan kunniaksi kaupunki järjestää opastetun pyöräretken kaupunkipuiston halki. Retki alkaa Kuralan kylämäestä ja päättyy Linnan puistoon. Pyöräilytapahtuma järjestetään yhteistyössä Metsähallituksen ja Aurajokisäätiön kanssa. Opastettu retki tehdään omilla polkupyörillä ja matka kestää noin kolme tuntia. Välietapeilla on tapahtumassa mukana olevien järjestäjien infopisteitä. Mukaan voit liittyä myös matkan varrelta tai tutustua reittiin itsenäisesti. Varustaudu sään mukaan ja ota halutessasi matkaeväät reppuun. Muista ottaa juomapullo mukaan! Retken ohjelma: LähtöKuralan kylämäki klo 10.00 Pyöräretken lähtö Kuralan kylämäen infopisteeltä. Alueen esittely, 15 min. Kylämäki avoinna 10–18 Matkalla Virnamäen alueen esittely Halisten koski klo 10.40Aurajokisäätiön infopiste ja Aurajoen opastuskeskus Myllärintalo avoinna 10.30–12.00 Koroistenniemi klo 11.15Metsähallituksen infopiste Koroistenniemen historiasta avoinna 11–12.30 Lönnrotinpuisto klo 11.50Kulttuurikuntoilun keskuspuisto Infopiste kulttuurikuntoilusta avoinna 11.50–13.00 Pyöräillään jokirantaa – Aurajoen sillat Turun linna klo 12.30Linnan puisto-opastus Ilmoittautuminen 2.6. mennessä osoitteessa: https://www.lyyti.in/Kansallisen_kaupunkipuiston_pyoraretki_1775 Kansallinen kaupunkipuisto on kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden laaja kokonaisuus. Kaupunkipuisto tarjoaa asukkaille ja vierailijoille mahdollisuuden monen tyyppiseen virkistäytymiseen. Puistossa voi oleilla, viettää piknikkiä, liikkua kävellen, pyöräillen tai meloen ja tutustua kulttuurikohteisiin. Kansallinen kaupunkipuisto on ihmistä ja luontoa varten. Se tarjoaa luonnon levollisuutta kaupungin sykkeessä. Turun kansallinen kaupunkipuisto on perustettu vuonna 2013. Lisätietoa Ylläpitopäällikkö Mari Helin, Kiinteistöliikelaitos, puh. 050 3242 506 Reitti löytyy www.citynomadi.fi -sivuston Commynity-reiteistä hakusanalla Kansallisen kaupunkipuiston pyöräilyreitti. Reittikartta liitteenä (pdf)    Liitteet Kkp pyöräretkikartta.pdf

Rekkaliikenne kielletään Turun ydinkeskustasta kesäkuusta lähtien. Humalistonkadun pyörätien valmistuminen on myös lähempänä kuin koskaan aiemmin. Vipu kirjoitti aiheesta jo lokakuussa 2014. Tässä Turun Sanomissakin julkaistu mielipide, alkuperäisessä muodossaan.

Liikennesuunnittelussa tarkasteltava kokonaisuutta

Vihreiden Jukka Vornanen ja Niina Ratilainen peräänkuuluttivat Humalistonkadun pyörätien pikaista rakentamista Turun Sanomissa 12.10.2014, ja toivoivat myös muista puolueista kannatusta suunnitelmalle. Pyöräyhteyttä on puuhattu jo 1980-luvulta alkaen. Viherpunainen vasemmisto ry jakaa Vornasen ja Ratilaisen huolen rakennustöiden viivästymisestä vuosien varrella.

Humalistonkadun pyöräily-yhteys, joka kulkee keskustan läpi pohjois-eteläsuunnassa, jäi mielestämme aivan tarpeettomasti kesken vuonna 2012 silloisessa ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa pyydettyjen autopaikka- ja parkkipaikkaselvitysten vuoksi. Nyt sen kiireellisyys on jo huutavaa luokkaa. Sujuva yhteys pohjoiseen Turun ydinkeskustasta on puuttunut aivan liian pitkään.

Kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelmassa 2010 ydinkeskustaan on kaavailtu tehtäväksi uudet pyöräily-yhteydet Puutarhakadulle, Humalistonkadulle ja Yliopistonkadulle. Syyskuussa valmistui uusin suunnitelmaa, jonka mukaan Humalistonkadun pyöräyhteys voidaan toteuttaa pyöräteiden ja -kaistojen yhdistelmänä niin, että autoliikenteen kaistojen määrä pysyy ennallaan ja pysäköintipaikoistakin häviää vain pieni osa.

Viherpunainen vasemmisto ry katsoo, että uusin suunnitelma on hyvä alku. Tässä on tärkeää ottaa huomioon myös se, että yhtenäinen pyörätie on pyöräilijälle pyöräkaistaa tai erilaisia yhdistelmiä turvallisempi. Olemme samaa mieltä siitä, että Humalistonkadun pyörätie parantaa merkittävästi työmatkapyöräilyn edellytyksiä ja yhdistää rautatieaseman osaksi toimivaa keskustan pyöräverkkoa.

Korostamme lisäksi, että yhdistettäessä rautatieasemaa osaksi keskustan pyöräverkkoa tulee huomioida myös Ratapihankadun liikennekokonaisuus. Tällä hetkellä kadulla kulkee paljon rekkoja, ja liikenneturvallisuus, myös pyöräilijöille, edellyttää raskaan liikenteen poistamista alueelta. Toisaalta liikenneturvallisuuden ja yleisen asumisviihtyvyyden kannalta on oleellista ensi vaiheessa laskea autojen nopeusrajoituksia koko keskusta-alueella ja pyrkiä autoilun vähentämiseen.

Vasemmistoliitto jäi yksin kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa 15.10. puolustamaan Ratapihankadun turvallisuutta. Vasemmistoliiton kaksi edustajaa johtokunnassa esittivät, että raskas liikenne poistetaan Ratapihankadulta niin pian kuin se teknisesti on mahdollista. Esitys hävisi äänin 11-2.

Viherpunainen vasemmisto ry pitää keskustan pyöräverkoston rakentamisessa keskeisenä, että ratkaisut toteutetaan kokonaisuutta ajatellen. Raskas liikenne ei kuulu kaupungin keskustaan varsinkaan tilanteessa, jossa kaupunkisuunnittelua tulee Turussakin kehittää ekologiseen suuntaan, pyöräilyä ja jalankulkua tukevaksi.

Riikka Oksanen,
Puheenjohtaja
Viherpunainen vasemmisto ry
Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoituslautakunnan jäsen 2001-2012
1. varavaltuutettu

Eva-Liisa Raekallio
varapuheenjohtaja
Viherpunainen vasemmisto ry
Turun kaupungin kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan varajäsen

Toriparkki jäi pöydälle seuraavaan valtuuston kokoukseen, 30.5 asti. Vasemmistoliitto vastusti nuorisolautakunnan, kasvatus-ja opetuslautakunnan sekä kulttuurilautakunnan säästöjä, linja siis piti kaupunginhallituksesta lähtien, mutta hävisi äänestyksissä. Sipilän hallituksen leikkauslinja näyttää tehokkaasti ulottuvan myös paikallistasolle.

Tänään Turun kaupunginvaltuustossa päätetään toriparkista. Myös esimerkiksi nuorisotoimen säästöt listalla. Tässä alla Antti Lehtisen tekemä toriparkkijuliste, sitten nuorisolautakunnan Vasemmistoliittolaisten ja demareiden yhdessä tekemä kannanotto säästöistä! Meni läpi Aamusetissa.

http://www.aamuset.fi/naista-puhutaan/mielipide/mielipide-nuorisotyohon-kohdistuvat-leikkaukset-heikentavat-palvelutasoa

Nuorisotyöhön kohdistuvat leikkaukset heikentävät palvelutasoa

Kannanotto, vapaa julkaistavaksi heti

Turun kaupunginhallitus on kokouksessaan 29.3. lähes yksimielisesti esittänyt kaupunginvaltuustolle yhteensä 300 000 euron leikkauksia nuorisolautakunnan vuoden 2016 talousarvioon. Hallituksen päätökseen jätettiin eriävä mielipide.

Kaupunginhallituksen mukaan nuorisolautakunta voi sopeuttaa menojaan joko tuloja kasvattamalla tai leikkauksin. Tulojen kasvattaminen voi perustua joko ulkoisen rahoituksen lisäämiseen tai asiakasmaksujen nostoon. On epävarmaa, onko nuorisolautakunnan mahdollista saavuttaa tavoitetta tuloja nostamalla vielä vuoden 2016 aikana. Näin ollen vaihtoehdoksi jääkin menoista supistaminen. Lautakunnalle ei ole esitetty, miten sopeutus toteutetaan vielä vuonna 2016 vähentämättä työvoimaa tai tiloista luopumatta. Me allekirjoittaneet pidämme sopeutustavoitetta kohtuuttomana. Osittaisinakin leikkauksina tehtävät sopeutukset vaarantavat Turun nuortenpalvelut ja kaupungin strategiset, nuorisotyöhön liitetyt tavoitteet.

Nuorisolautakunta ja nuortenpalvelut ovat hoitaneet talouttaan viime vuosina esimerkillisesti. Talousarviot on alitettu ja kaupungin henkilöstö on osoittanut valmiutensa joustaa vaikeina aikoina. Määräaikaisista työsuhteista on luovuttu, investoinneista on supistettu ja tiloista karsittu. Nuortenpalvelut ovat pysyneet hyvin annetussa henkilöstötavoitteessa, joka on nykyisellään hyvin kireä. Samaan aikaan nuortenpalvelut ovat saaneet paljon kaupungin ulkopuolista rahoitusta ja Seikkailupuisto, yksi Varsinais-Suomen suosituimmista matkailukohteista, on rikkonut tulo- ja kävijäennätyksiään.

Mikäli kaupunginhallituksen esittämät sopeutukset hyväksytään muutoksitta, on vaarana, että kaupunki joutuu luopumaan nuorisotaloista ja -tiloista. Hyvistä tiloista ja niissä järjestettävästä nuorisotoiminnasta luopumalla kaupunki heikentää nuorisotyön mahdollisuuksia ongelmien ennaltaehkäisyyn. Nuorisotyö on edullinen ja tehokas tapa muun muassa syrjäytymisvaarassa olevien auttamiseen. Tästä työstä leikkaamalla kartutetaan nykyisille ja tuleville sukupolville koituvaa laskua.

Kaupunginhallituksen esitysten toteuttaminen on vaikeaa myös nuortenpalveluiden nykyisten vuokrasopimusten puitteissa. Tiloista ei yksinkertaisesti ole mahdollista luopua vuoden 2016 aikana, kun niissä olevat vuokrasopimukset velvoittavat pysymään niissä kuuden kuukauden irtisanomisajan verran.

Me nuorisolautakunnan Vasemmistoliittoa ja SDP:tä edustavat jäsenet esitämme kaupunginhallituksen esitystä käsittelevälle kaupunginvaltuustolle, että se valmistelee sopeutusesityksensä uudestaan ja pohtii vakavasti keinoja, joilla nuorisotyön tulevaisuus Turussa turvataan palveluista karsimatta. Vaikka kaupunginhallituksessa onkin esitetty, ettei sopeutustavoite vaaranna nuortenpalveluita, on pelkona, että esitetty sopeutus kohdistuu juuri Turun nuoriin. Vaikka 300 000 euroa voikin kaupungin mittakaavassa olla pieni raha, on se nuorisotyölle merkittävä summa. 

Pieneltä tuntuvalla leikkauksella voidaan saada aikaan iso vahinko. Vaikka kaupunginhallitus onkin perustellut sopeuttamisesitystään sillä, ettei se vaarantaisi nuortenpalveluita, ei hallituksessa ole esitetty, miten sopeutus voitaisiin toteuttaa ilman henkilöstövähennyksiä tai tiloista luopumisia. Mikäli lautakunnan päätettäväksi tuodaan talousarvion supistamisen seurauksena esitys henkilöstön irtisanomisesta tai nuorisotilojen määrän vähentämisestä, tulemme vastustamaan esityksiä lautakunnassa jyrkästi.

Saska Heino, nuorisolautakunnan jäsen (vas.)

Eva-Liisa Raekallio, nuorisolautakunnan jäsen (vas.)

Petra Peltonen, nuorisolautakunnan varapuheenjohtaja (sd.)

Oussama Yousfi, nuorisolautakunnan jäsen (sd.)

Kati Saarinen, nuorisolautakunnan jäsen (sd.)

Olin 12.4. puhumassa Helsingissä Aleksanteri-instituutin tilaisuudessa "Kärkiä, huippuja, hallintohäkkyröitä -vai vaihtoehtoja tiedepolitiikalle" ja siitä tehty juttusarja julkaistiin tänään politiikasta.fi-lehdessä.  Mukana ovat myös professori Jaakko Hämeen-Anttila ja Antti Hautamäki.

Jutusta oli editointivaiheessa jätetty pois mainintani Vasemmistoliiton roolista yliopistolain eduskunnan käsittelyssä 2009. On upea juttu että Vasemmistoliitto ainoana olisi hylännyt lain, ja minusta siitä pitäisi mainita aina kun on mahdollisuus. Tässä alla linkki juttusarjaan, ja myös oma juttuni editoimattomana :D

http://politiikasta.fi/tag/yliopistokevat-2016/

Kenen ehdoilla yliopistopolitiikkaa tehdään?

Yliopistojen talous on vaakalaudalla koulutusleikkausten myötä, mullistukset ovat kuitenkin osa jo pidempään jatkunutta kehitystä. Vuonna 2010 voimaan astunut yliopistolaki oli käännekohta.

Yliopistolakimuutosta puolustettiin yliopistojen autonomian lisääntymisellä. Valtiosidonnaisuus näyttäytyi tämän retoriikan mukaan negatiivisena ja yrityssidonnaisuus positiivisena. Onkin tärkeä huomio, ettei sidonnaisuus sinänsä ollut vastustettava asia vaan valtion rooli. Näillä muodoin kyseessä oli puhtaasti uusliberalistinen uudistus.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tietojen mukaan yliopistouudistukseen liittyneiden yliopistojen keräämien yksityisten pääomasijoitusten valtion vastinrahaan oikeuttaneeksi määräksi tuli 332 miljoonaa euroa vuosina 2008–2013 ja sitä vastaavaksi valtion vastinrahoituksen määräksi suhteella 2:5 muodostui 831 miljoonaa euroa. Yksityisen pääoman keräämisestä palkitaan jo kolminkertaisesti uuden, kesäkuussa 2017 päättyvän varainkeruun tulosten perusteella.

Perustuslakimme turvaa tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapauden. Tieteen vapauteen kuuluu mm. sen harjoittajan oikeus valita tutkimusaiheensa ja menetelmänsä. Nyt eniten yritysrahaa keränneet yliopistot palkitaan lisäinvestoinneilla, ja yliopistot hankkivat rahoitusta myös liiketoiminnasta kuten yhä kasvavasta koulutusviennistä ja pääomatuloista. Yliopistot voivat tehdä konkurssin, ja yt-neuvotteluista onkin tullut yliopistojen arkipäivää. 

Yliopistot on lain myötä viimeistään asetettu samalle viivalle yritysten kanssa. Yliopistojen rahoitusperustaa oli kuitenkin muutettu tulospainotteiseksi jo aiemmin, ja yliopistoväen erilaiset tutkimustyöstä irralliset raportointivelvollisuudet veivät yhä enemmän yliopistolaisten työaikaa. Silloinen opetusministeri Henna Virkkunen korosti, miten yliopistolaki pelastaa yliopistot. 

Henkilöstön virkasuhteet työsuhteiksi

Eräs yliopistolain kouriintuntuvimmista seurauksista on nyt nähty henkilöstön yt-neuvottelujen ja irtisanomisten myötä. Lain 4. luvun 29§ mukaan henkilöstön palvelussuhde on työsuhde. Sen nähtiin antavan yliopistoille paremmat edellytykset kannustavan henkilöstöpolitiikan harjoittamiseen. 

Helsingin yliopistossa on tänä keväänä toteutettu kannustavaa henkilöstöpolitiikkaa lain hengessä, ja päätetty irtisanoa lähes tuhat ihmistä, ja kaikkiaan Suomen yliopistoissa on käyty jo 25 yt-neuvottelut vuoden 2012 jälkeen. Henkilöstön määrä on vähentynyt lähes 4 000:lla. Itä-Suomen yliopistossa neuvottelut ovat jo kuudennet ja Tampereen teknillisessä yliopistossa kahdeksannet. Tampereen yliopisto ilmoitti huhtikuun alussa omista yt-neuvotteluistaan. 

Yliopiston hallitukseen ulkopuolisia

Alkuperäisen lakiesityksen mukaan hallituksen enemmistö haluttiin yliopistojen ulkopuolelta. Kiintoisaa on, että ulkopuoliset jäsenet haluttiin juuri elinkeinoelämän piiristä; peräänkuulutettu yhteiskuntasidoksen tiivistäminen olisi voinut tarkoittaa esim. kansalaisjärjestöjen edustusta. Ehdotettu kokoonpano kuitenkin oli perustuslain vastainen, Suomen kaikkien oikeustieteellisten tiedekuntien dekaanien kannanotto nosti tämän esiin. 

Sain kannanoton Turun dekaanilta levitettäväkseni medialle, vastaanotto tiedotusvälineissä oli erittäin vaisua. Oikeusoppineiden reaktio tuotti lopulta tulosta, ja lakiesitys muuttui perustuslakivaliokunnassa. Tyypilliseksi hallituskokoonpanoksi muodostui yliopistolaisten enemmistö lukemin 60%- 40%, joka on yleisesti käytössä. 

Yliopistolain vaikutuksista opiskelijoille

Lakimuutos mahdollisti opintojen maksullisuuden EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Tätäkin uudistusta perusteltiin kansainvälisyyden ja koulutusviennin lisäämisellä. Viime hallituksen opetusministeri Krista Kiuru esimerkiksi totesi pitävänsä tärkeänä, että esteet suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymiseltä poistetaan. Paljon vähemmän puhuttiin siitä, miten koulutus tässä retoriikassa mielletään tuotteena siinä missä muutkin teollisuustuotteet.

Monet yliopistot alkavat periä maksuja syksystä 2017 alkaen. Helsingin yliopistossa maksetaan jopa 25 000 euroa lukuvuodelta. Perustuslakimme 6§:n 2 momentti linjaa, ettei ketään ilman hyväksyttävää syytä saa asettaa eri asemaan esim. kansalaisuuden perusteella. Onkin aiheellista kysyä, miksi suomalaiset opiskelijat saisivat vapautuksen lukukausimaksuista. Päinvastoin, kun yliopistojen rahoitus on yritysrahan lisääntymisen myötä suhdanneherkällä pohjalla, yliopistot alkavat nopeasti katsoa rahoituslähteitä läheltä.

Suomen linjaukset noudattivat yleistä kehitystä. Lakiluonnos mainitsi kymmenen maata, joissa yliopistojen asema on murroksessa tai jo irrotettu valtiosta. Uudistuksilla pyrittiin laajentamaan yliopistojen toimintavapautta. Akateemisten arjessa todellisuus on hyvin erilainen.

Koulutuspoliittisesta aktivismista –opiskelijatoiminnan aika

Yliopistolaki kävi läpi lausuntokierroksen, ja 1.12.2008 mennessä lausuntoja antaneet tahot olivat opetusministeriön mukaan enimmäkseen sitä mieltä, että luonnos on hyvin valmisteltu. Esimerkiksi Helsingin yliopisto katsoi, että yliopistojen ääntä on kuultu kiitettävällä tavalla. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi yliopistolain vastainen työ alkoi juuri Helsingistä, yliopistolaisten keskuudesta, ja miksi vastarinnan ytimessä oli ihmisten reaktio siihen, ettei heitä oltu valmistelussa kuultu. Esimerkiksi virkasuhteiden muuttaminen työsuhteiksi sai kritiikkiä, mutta sitä ei noteerattu.

Virallinen keskustelu oli lakia ja sen valmistelua kiittävää myös opiskelijoiden keskuudessa. Esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitus suorastaan kiitti 26.9.2008 antamassaan lausunnossa opetusministeriötä lain valmistelusta yhteistyössä yliopistoyhteisön kanssa. Ylioppilaskuntien toiminta jatkoi samalla linjalla myös keväällä 2009; Turussa TYY oli huolissaan käytännössä ainoastaan hallitusenemmistön säilymisestä yliopistoyhteisöllä.

Valtakunnallinen opiskelijatoimintaverkosto syntyi tilanteessa, jossa opiskelijat huolestuivat edunvalvojiensa passiivisuudesta.  Yliopistolain vastainen Opiskelijatoiminta levisi vuodenvaihteessa 2008-2009 nopeasti ympäri Suomen.  Sitä pyörittivät pääasiassa opiskelijat, henkilökuntaa oli mukana varsin vähän. Liike oli poliittisesti sitoutumaton, vaikka vasemmisto-opiskelijat vastasivatkin käytännössä yksin yliopistolain vastustamisesta. Olin itse Turun yliopiston vasemmisto-opiskelijoiden hallituksessa.

Olin alkuvuodesta 2009 aloittanut työt Vasemmisto-opiskelijoiden pääsihteerinä, ja aloin vetää Opiskelijatoimintaa Turussa; järjestin keskustelutilaisuuden, jossa oli puhumassa myös yliopiston professori ja tutkija, ja olin myös päävastuussa mielenosoituksen järjestämisestä 17.2.2009. 

Valtakunnallista opiskelijatoimintaa määritti alusta asti yhteistyö; toiminnan samanaikaisuus. Näimme hyvin tärkeäksi, että toimimme kaikissa yliopistokaupungeissa samaan aikaan ja samalla tavalla. Koimme että koordinaatio vahvistaa yhteistä viestiä, ja yleinen mielipide saadaan lain vastustajien puolelle.

Suomen yliopistokaupungeissa järjestettiinkin mielenosoitukset samana päivänä, ja ne saivat tilaa mediassa meidän määrittelemällämme tavalla. Opiskelijatoiminnan kevään eräänlainen huipentuma koettiin ”Mustana perjantaina” 13.3., jolloin järjestettiin Helsingissä valtakunnallinen mielenosoitus. Keskustelu kuitenkin tyrehtyi kevään kuluessa ja kesäkuussa 2009 koettiin valtaisa pettymys, kun eduskunta hyväksyi yliopistolain, poikkeuksena Vasemmistoliitto.

Koulutusleikkausten vastaisesta työstä kuluneena vuonna

Valtakunnallinen Koulutuslakkoliike käynnistyi viime syksynä, ja sen toiminnassa on ollut paljon samoja piirteitä Opiskelijatoiminnan kanssa, jos kohta erojakin. Alkusysäyksenä toiminnalle olivat hallituksen koulutusleikkaukset, ja myös virallisen keskustelun reagoinnin hitaus. 

Koulutuslakon toiminta oli Opiskelijatoimintaa laajempaa, käsittäen muutkin koulutusasteet yliopiston lisäksi, ja mukana olikin ihmisiä paitsi yliopistoilta, myös opettajia ja päiväkotien henkilökuntaa. Ammattiliittojen edustajia oli myös mukana. Osallistuin itse Helsingissä viime syksynä valtakunnalliseen liittojen jäsenistön ulosmarssia 1.12. suunnitelleeseen kokoukseen. Ulosmarssi ei toteutunut, mutta ympäri maata järjestettiin tuona päivänä mielenilmauksia.

Useiden ammattiliittojen, kuten OAJ:n, johtoportaassa oli kannatusta yhteistyölle liikkeen kanssa, haasteena oli ammattiliittojen jäsenistön saaminen mukaan toimintaan laajassa mitassa. Se olisi mielestäni ollut täysin keskeistä toiminnan onnistumisen, ja sen pitkän tähtäimen vaikutusten kannalta. 

Ideaalitilanne olisi, että kritiikki kumpuaisi virallisilta tahoilta. Mikäli vastarinta näyttäytyy pelkästään pienten, epävirallisten ryhmien projektina, se saa suuren yleisön, yliopistolaisista puhumattakaan, vierastamaan toimintaa eikä se tällöin palvele vastarinnan perimmäistä tarkoitusta; sitä että pohdittaisiin kestäviä vaihtoehtoja nykyiselle koulutuspolitiikalle ja löydettäisiin ne. Sitä, ettei Koulutuslakon toiminta käynnistynyt mistään virallisesta instanssista, voidaan jo itsessään pitää koko vastarinnan marginaalisuutta selittävänä tekijänä. 

Yliopistojen henkilökuntaa oli mukana toiminnassa, esim. Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kaikki professorit näyttivät esimerkkiä ja allekirjoittivat leikkaukset tuominneen kannanoton, joka valmisteltiin Koulutuslakon puitteissa liikkeessä toimineiden yliopistolaisten työnä. Kannanotot aiheesta keräsivätkin satoja henkilökunnan allekirjoituksia.

Yliopistojen ja tieteen tulevaisuudesta

Yliopistojen pelastajaksi mainostettu taloudellinen autonomia tarkoittaa tässä tapauksessa  epävarmaa rahoitusta. Toisaalta väitteet siitä, ettei Suomella ole varaa ylläpitää nykyisenkaltaista yliopistoverkkoa ja korkeakoulutusjärjestelmää, ovat saaneet kovan kolauksen Panamapapereiden myötä.

Yliopistojen tehtävä ei ensisijaisesti ole hyödyttää yhteiskuntaa yksinomaan taloudellisin mittarein tarkasteltuna, vaan tuottaa tietoa sen itsensä vuoksi. Sivistyksellä pitäisi olla itseisarvo. Tällä hetkellä vain kaupallisesti sovellettava tieto ja tutkimusalat määräytyvät arvokkaina; nykyinen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen haluaa lisätä talouskasvua kehittämällä yliopistotutkimuksen bisnesulottuvuutta.

Yksityisten yritysten oikeutettuna päämääränä on tuottaa voittoa. On luonnollista, että yritykset pyrkivät rahoittamaan vain taloudellisesti sovellettavaa tukimusta. Humanistiset, ja yleensä kaupalliselta soveltuvuudeltaan heikot tutkimusalat jäävät kuitenkin tässä kehityksessä nopeasti jalkoihin.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          Eva-Liisa Raekallio

Kirjoittaja on turkulainen pätkätyöläinen, kasvatustieteilijä ja aktivisti, joka veti keväällä 2016 jo toisen lukupiirinsä yliopiston asemasta yhteiskunnassa.

Lukemista:

Yhteinen yliopisto. Mikko Jakonen & Jouni Tilli, (toim). Tutkijaliitto (2011)
Akateeminen kysymys. Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. Tuukka Tomperi (toim.) Tampere:Vastapaino (2009)
Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa : managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana / Risto Rinne, Arto Jauhiainen, Hannu Simola, Reeta Lehto, Annukka Jauhiainen, Anne Laiho(2012)